Käväistiinpä Kodin kanssa Oulussa tunnustelemassa kesää. Hyvältä tuntui. Ei liian kuuma. Myös aika sateetonta ja siitä saa tänä kesänä extrapisteet. Kodin kummatäti täytti vuosia keväällä ja lähetimme hänelle lahjaksi kupongin, jolla voi lunastaa juhlaillallisen. Illallisen aika tuli nyt. Varasimme pöydän Oulun ehkä parhaaseen ravintolaan, Uleåborg 1881:een.
Juhlat alkoivat lasilla kuohuvaa, kuten asiaan kuuluu. Söimme Uleåborg 1881 menun vol. 20. Tarjolla oli niin mahtava menu, ettei raaka-aineet pysyneet mielessä, joten vähän kävin lunttaamassa menun sisältöä nettisivuilta. Haittaneeko tuo? Käykää tekin: www.uleaborg.fi.
 |
| Uleåborg 1881:n terassi |
Alkuun söimme kukkakaalipannacottaa, sitrusmarinoituja kevätvihanneksia ja pieniä katkarapuja. Taiston katkaravut tosin jäivät keittiöön suosista niiden ystäville. Voin sanoa, että ruokailu alkoi hyvin. Oli herkkua tarjolla heti ensimmäisestä lusikallisesta. Suolainen pannakotta oli täysin uusi tuttavuus, mutta voi niin hyvänmakuinen.
 |
| Alkuruoka ja sen viini |
Seuraavaksi tarjolla oli ensimmäinen pääruoka: paistettua maissikananrintaa ja korvasieniä sekä kevyesti vaniljalla maustettua timjamikermaa. Voi hyvää päivää, kuinka oli suunmyötäistä! Tämä ruoka vain suli suuhun. Kuinka vanilja voikaan tuoda niin ihanan pehmeyden jo valmiiksi pehmeään kermakastikkeeseen? Aaaah.
Toisena pääruokana oli punaviinissä kypsennettyä lohta, savustetulla possunkyljellä täytetty ravioli, muhennettua pinaattia ja punaviinikastiketta. Kalahan tunnetaan minun suurena ystävänä, ja nyt voin kyllä todeta, että ystävyys taitaa olla jo lähes molemminpuolista. Lohi oli namia. Voi apua, mä en kestä! Punaviinikastikekin todisti nyt viimeistään minulle sen, että on ihan ok laittaa kastikkeeseen punaviiniä. Jälkiruoaksi saimme mansikoita ja suolattua maapähkinää suklaakastikkeessa sekä seljankukkamoussea. Grrrrrr. Näillä aineilla ei voi mennä mikään vikaan.
 |
| Maissikana viineineen |
Menun kaverina joimme suositusviinit. Niitäkin voin tietenkin lämpimästi suositella. Tarjolla oli valkoista ja punaista sekä tummaa roséviiniä. Tumma rosé olikin todella mielenkiintoinen tuttavuus. Ruoka ja viini kävelivät niin lähekkäin, että oli lähes mahdotonta sanoa, kumpi toi suuremman ilotulituksen suun makunystyröille. Osasin kuitenkin päätellä, kumpi aiheutti kovemman ja rämäkämmän naurun illan edetessä. Jälkiruokaviini vei lähes kiilteet hampaista makeudellaan, mutta se oli sen arvoista. Laitetaan uudet kiilteet tai hankitaan paremmat hampaat lasiin yöpöydälle.
Kod söi tyylilleen uskollisesti lehtipihvin ja ranskalaiset vastapuristetuista tomaateista tehdyllä Heinz-kastikkeella. Hänen ateriaan väriä antoivat tomaatit ja kurkut sekä sen kruunasi tummanpuhuva kasvisuutejuoma.
Kyllä tässä taivaallisessa ruokailuelämyksessä oli mukana pieni oma lehmä. Pääsin päivittämään ja kuulemaan tuoreimmat kuulumiset entisten opiskelukavereiden, Pyykösen ja Margotin, kanssa. Pyykösen kanssa olemme puhuneet kunnolla ehkä 20 vuotta sitten, ja kuinka ihana oli huomata, että molemmat olemme pysyneet aivan yhtä vakavina. Todella pientä aikuistumista oli tapahtunut. Mahtavaa Pyykönen! Margotia olen nähnyt muutamia kertoja vuosien varrella, ja aina ne hölmöt ja osin sopimattomat jutut löytävät tiensä suusta ulos. Ihanaa! Näin loppuun voisin lainata Pyykösen sanoja: "Tenat ovat koetuksella". Taustaksi tähän kommenttiin se, että pääsimme aika hyvin pureutumaan opiskeluaikojen tempauksiin ja niiden muisteluun. What happens in Rovaniemi does not stay there very long. Ja on ne pissalihakset vielä ihan kunnossa.
