Puhdistus - viikot 3 ja 4

Joopa joo. Neljä viikkoa eli tasan 28 päivää puhdistusta takana. Noinä päivinä on taisteltu keittiössä kanan ja sen munien kanssa. Nyt on päivä numero 29 vai pitäisikö sanoa numero 1? Nyt on kuitenkin aika laittaa puhdistus pakettiin.

Viikot 3 ja 4 menivät samaa rataa kuin edellisetkin. Ei mitään uutta. Tasaista taaplaamista. Paistoin kanaa ja kananmunia, höyrytin kasviksia ja pilkoin salaattiaineita. Poltin kanan rintafileitä, jätin iltamunat liian löysiksi ja keitin hyvinkin kovia munia. Haudutin yrttiteetä ja valmistin probioottijugurttia. Voita kului kaikkineen pari pakettia, munia en uskalla edes laskea. Näillä kahdella viimeisellä viikolla korostui jotenkin kaupassa käynnin ärsyttävyys ja ruoan hinta.

Ehkä minun kropan sisällä on jotain tapahtunut, kuka oikeasti tietää? Mittauslaitteisto ei ainakaan. Soluni olivat jopa vuoden vanhemmat kolmannen viikon alussa, vaikka nuortua piti. Äkkiä ajatellen, kaikki on ollut turhaa. Rasvaprosentti oli kasvanut ja lihakset pienentyneet. Pari kiloa oli tippunut painosta, mutta se on helposti selitettävissä ylimääräisillä nesteillä, ja tietenkin kuihtuneilla lihaksilla. Minun kohdalla kuuri tai puhdistus ei mennyt ihan kuin oli ajateltu ja tarkoitettu. Ennen viimeistä viikkoa olin sitä mieltä, että koko juttu on täyttä humpuukia. Sitä en toki kiellä, etteikö hiilihydraattien ja sokerien jättäminen pois ruokavaliosta olisi tasoittanut verensokeriani.

Olen ulkoillut. Vaikkei uskoisikaan. Paitsi, että talvi <3

Neljännellä viikolla olo oli hyvä. Parempi se oli varmaankin vain ensimmäisellä viikolla. Maanantaisen turhautumisen ja totaalisen pohjalla käynnin jälkeen mieli oli varsin tasainen, ja tuntui kuin olisin ollut jopa ystävällinen ihmisille. Ilman syytä. Voi olla, että kuurin lopun läheneminen aiheutti etukäteiseuforiaa.

Minun tuloksillani en lähde leveilemään. Neljän viikon aikana painoni tippui kotivaa'an mukaan 3 kg. Ilman puhdistuskuuria se olisi pysynyt ehkä jopa lähtölukemissa. Pudotettavaa toki olisi ollut. Mutta kun tipu ei, niin ei. Lantio pieneni 4 cm ja navan kohdalta ympärystää lähti 2 cm. Vaivalla kasvatetun vatsamakkaran ympärys tippui 6 cm. Tämä on hyvä. Vähemmän kiristää. Rantakunto on edelleen massiivinen, mutta bikinit jätän vielä niille, joilla iho kestää auringonsäteitä. Biginin (Bigini) pidän kuitenkin itselläni. Muualta kropasta senttejä ei oikeastaan lähtenyt. Ehkä muutamia millejä reisistä ja pohkeista, mutta ne olkoon mittausvirheitä. Solujeni ikä pysyi samana, eikä rasva sisäelinteni ympäriltä lähtenyt. Toisin sanoen, mitään ei tapahtunut. Ei mitään sellaista, minkä toivoin tapahtuvan. Turhauttavaa. Ymmärtäisin, jos olisin lepsuillut ja syönyt mitä sattuu, mutta tein kaiken niin kuin piti. Ohjeissa on vika.

Perintömittanauhalla mittaukset

Voisinko suositella CellReset-puhdistuskuuria? Ehkä. En tiedä. En enää itselleni, mutta ehkä niille, jotka tykkäävät kokkailla ja hifistellä. Ehkä niille, joilla on ruoanlaiton suhteen intohimoja ja mielikuvitusta. Ehkä niille, jotka kamppailevat sokerikierteessä ja mussuttavat ranskanleipää. Ei tämä minullekaan täysin hukkaan heitettyä aikaa ole ollut, mutta tämä omituisessa, omassa pikku kokkauskuplassa oleilu ei vain ole minun juttuni. Nyt kupla kuitenkin poksahtaa. Aion käydä syömässä jotain hyvinkin hiilihydraattipitoista, jotta huomaan muutoksen selvemmin. Vatsakivun uhallakin, käyn syömässä Pirjon pitaperunat.

Viikon positiiviset: talvi. Ai niin, ja se sämpylä pakastimessa.

Puhdistus - viikko 2

Ristus. Täällähän alkaa olla rouhea meininki. Lukukertoja kertynyt Puhdistukselle hurjasti. Pikku hiljaa alan ymmärtää, miltä Sofi Oksasesta tuntuu. Elokuvaoikeuksista pidän palaverin luultavasti jo ensi viikolla.

Ensimmäinen puhdistusviikko, toisin sanoen proteiiniviikko, on nyt takana. Toinenkin viikko lähes. Vaikka ensimmäisen viikon sunnuntaiaamun vietin vatsakivistyksen kanssa, viikko meni kuitenkin aika mukavasti ja helposti. Näläntunne pysyi poissa kuin ihmeen kaupalla. Join muutaman kupin kahvia viikon aikana, ja se valvotti enemmän kuin yleensä. Muutaman yön toisaalta nukuin selvästi sikeämmin kuin yleensä. Ei tarvinnut kelloa vilkuilla. Vatsakivun viisaammat sanoivat johtuneen epäpuhtauksien lähdöstä liikkeelle. Eniten mietitytti, selviänkö tämän puhdistuksen pelkästään neljän tunnin kivulla. Kyllä varmasti vielä johonkin sattuu. Sekin sitten johtuu epäpuhtauksien matkasta. Toivottavasti.

Maanantaina meillä oli ensimmäinen punnitus. Hyvillä mielin laitoin itseni mitattavaksi. Tunnelma lässähti välittömästi. Viime viikon harmoninen olo oli poistiessään. Vitutus iski kuin salama. En varmaankaan punniintunut oikein. Tässä täytyy olla virhe. Elopainoa oli lähtenyt himpun verran, mutta mittausten mukaan ihan väärässä muodossa. Kyllä korpesi. Turhaanko olen vältellyt nakkeja, salmiakkia ja sitä skumppaa? Kotipuntari sentään oli painon suhteen myötämielisempi. Uskon sen olevan oikeassa. Pienen ilonpilkahduksen antoi se, että vatsamakkara on vetäytynyt. Kotimittaus tiesi senkin. Eihän tässä muukaan auta kuin painaa leuka rintaan ja madella kohti uusia pettymyksiä. Pitäisi kuulemma olla armeliaampi itselleen. Pyh. Sillä armeliaisuudellahan tämä kroppa on tähän tilaan saatettu.

Seuraavat kolme viikkoa on tarkoitus jatkaa proteiinipitoista päiväohjelmaa. Nyt lisämakuja aterioille antavat kasvikset ja salaatit. Niitä olikin jo ikävä. Eikä siinä vielä kaikki: joka päivä saan syödä yhden omenan. Hemmottelulle ei tunnu tulevan rajaa. Pari proteiinipäivää viikkoon pitää kuitenkin sisällyttää. Pysyy aterioinnit kurissa. Tästä viikosta lähtien saan myös liikkua normaalisti. Viime viikko menikin joko tasahypyillä tai kontaten.

Ruoka on siis maistunut. Ainahan se minulle maistuu, miksi tapahtuisi poikkeus? Ensi punnituksessa olen varmaan saanut kaiken takaisin, mitä muka tällä kertaa lähti. Niin hyvin maistuu. Varsinkin kasvikset, koska niitä ei ole saanut syödä. Höyrytetty porkkana ei ole varmasti ikinä maistunut niin hyvältä kuin maanantain lounaalla. Ensipuraisu. Omenakin maistui makealta. Kuin sokerilta.

Salaattia ja hötteitä.

Viikkoon tulee järjetön määrä keittiötunteja kuuriin kuuluvien ruokien kokkailun vuoksi. Jos ihan rehellisiä ollaan, niin se on kyllä suuri miinus. Paras ruokahan on jonkun toisen tekemä. Sosiaalinen elämä on nollassa, koska paistinpannu ja lasta ovat vallanneet illat. Omien ruokien lisäksi teen jälkikasvulleni vielä eri ruoat. Onneksi on sosiaalinen media. Lisäksi saan kiittää jokaista ihanaa mussukkaa, jotka vielä jaksavat vastailla viesteihini. Jatkakaa samaan malliin. Ja kiitos.

Iltamunista en luovu.

Tällä viikolla katkaisin orastavat juureni sohvaan ja menin jumppaan. Olen saanut palautetta liian korkeista sykkeistä, ja nyt tsemppasin ja tarkkailin sykemittaria tiuhaan. Syke ei alene sillä tiukalla katseella, huomasin. Jos olisin halunnut sykkeen alemmalle tasolle, olisi pitänyt keskeyttää tekeminen. Ehkä sopivan tason voi saavuttaa vain laittamalla trikoot jalkaan? Ne haisevat jo valmiiksi. Tunnelma olisi varma. Saattaa olla, että reippailu raikkaassa syysilmassa tekisi hyvää sykkeelle. Kokeilen varmasti joskus. Nyt sataa.

Olen miettinyt oikeastaan joka päivä, onko minulla joitain mielitekoja. Jos ei saa, tekee enemmän mieli. Eikö se niin mene? Erilaisia makuja on tullut mieleen, kuten erimerkiksi kunnon ruskeakastike, salmiakki, ja se suklaapatukka, jonka nimeä en enää muista. Niitä myytinn 1980-luvulla. Heikkilän K-hallin karkkihyllyn alaosassa. Leipääkään ei ole tehnyt mieli. Olen vähentänyt leivän syömistä jo pitkään, joten siinä mielessä tämä ei ole suuri ihme. Mutta sitten tuli tiistai. Tai leipää ei edelleenkään tehnyt mieli, mutta Kod oli tehnyt koulussa sämpylöitä, ja toi niitä myös kotiin. En kestä. Paitsi kestin. Sydän pakahtui ilosta ja onnesta, mutta kuitenkin särkyi, kun jouduin sanomaan, etten voi herkkusämpylää syödä. Laitoin sämpylän pakastimeen odottamaan. Syön sen sitten myöhemmin, puhdistuksen jälkeen. Huuhdon sen alas kuohuviinillä.

Viikon positiiviset: vatsamakkara on pienentynyt, onneksi omistan Tupperwarekippoja ja astianpesukoneen, minään päivänä ei ole vituttanut koko päivää ja sämpylä odottaa pakastimessa.

Puhdistus

Onpa hieno otsikko. Vähän kuin Sofi Oksasen kirja. Oikeastaan ihan kuin se. Nyt on kyse kuitenkin hieman erilaisesta puhdistumisesta. Nyt puhdistetaan TaistoToursin henkilökunnan 1980-luvulla syödyt suffelit suolen mutkasta ja samalla buranajäämät. Ehkä myös ajatuskanavat saadaan virtaamaan kuin Kemijoki konsanaan. Saatan ruveta kirjoittamaan tämän ansiosta jopa jotain mielenkiintoista ja luettavaa. Pitäähän minun myös pitää lupaukseni ja mainita se toinen blogini lukija; Taneli Turpeinen. Taneli, tämä on sinulle ja masullesi. 

Minun pomo siellä oikeissa töissä on edelläkävijä. Hän lähti omaan puhdistukseen viime keväänä, ja nyt hän on saanut suurimman osan konttorityöntekijöistä samaan projektiin. Reilua kokeilla itse ensin, ja sitten vasta suositella. Jos tämä ei olisi toiminut hänelle, me muut söisimme varmaan edelleen pizzaa.

Nyt kuitenkin: it's all about chicken and eggs. Proteiinia syödään kuin salmiakkipommeja. Kuin leipää. Joita ei nyt syödä lainkaan. Suola, sokeri, hiilihydraatit - kaikki nollassa.

Kanaa, voita, sitruunamehua, mausteita ja yrttejä

Meille tehtiin kehonkoostumusmittaus ennen puhdistuksen aloitusta, ja seuraava mittaus tehdään jo viikon päästä aloituksesta. Mittauksista sain huomata, että olen ns. vanhana syntynyt, koska soluni olivat nähneet maailmaa jo 15 vuotta ennen syntymääni. Saattoihan kehossani olla vähän liikaa kaikkea, mutta nyt mielenkiinnolla odotan mitä puhdistautuminen omalla kohdalla tekee. 

Kuten olen jo useasti kertonut, ja olette saaneet lukea, gourmetkokkitaidoistani, nyt niitä testataan ihan tosissaan. Kuinka monella eri tapaa saan laitettua kanaa 28 päivän aikana? Ei kai se tapa, mutta ne mausteet. Niistä ensimmäisistä kanafileistä ei harmiksenne ole valokuvia. Niiden näköä kuvaa kyllä hyvin sanat musta ja liian rapea. Voitte itse päätellä loput. En kuitenkaan siinäkään tilanteessa nälästä kärsinyt. Reippaasti söin. Ilmeisesti kouluttajamme Amik haistoi palaneen käryn Loviisasta asti, koska lupautui antamaan hieman kokkausvinkkejä. Savumerkit toimivat. Ugh.

Iltamunat

Tätä kirjoittaessa on menossa päivä 6. Tänään aion kokeilla vastoin omia taitojani lohimedaljongin paistoa. Jos paisto ei suju, niin onko tulos sitten kraavi?

Viikon positiiviset: ei vituta, housujen vyötärönauhat ei kiristä enää niin paljon, ei suuremmin tee mieli herkkuja. Ainoastaan skumppaa.

Yleisön pyynnöstä - TaistoTours Lontoossa

Kiitos, kiitos, te kaikki kaksi lukijaani. Eritoten M. Arika. Kokeilen, jos saan ikäväsi hoidettua "ei ole muuten enää ikävä" -tilaan. TaistoToursin konttorilla ei ole tapahtunut varsinaisesti mitään uutta, joten kerronpa vähän kevätmatkasta Lontooseen.

Buckinghamin palatsin porteilla

Ajatus retkestä Lontooseen tuli jälkikasvultani jo monta vuotta sitten. Pienen perheeni rahastonhoitajana, kevät 2016 vaikutti hyvältä vaihtoehdolta. Silloin Kod päätti ala-asteen (tai alakoulu se taitaa nykyään olla), ja mielestäni on mukava matkustella silloin, kun siihen on painava syy. Omalla kohdallani aina.

Matkaan ei toki lähdetty kaksin, vaan saimme mukaan veljeni eli enomiehen. Hän on käynyt Lontoossa lähes 30 kertaa, joten ajattelin, että hänelle on saattanut kertyä jotain lisätietoa kohteesta. Olenhan minäkin siis käynyt Lontoossa. Kaksi kertaa. Molemmilla kerroilla olin siellä koko päivän. Vuonna 1988.

Piccadilly Circus

Majoituimme Regent Parkin viereiseen Danubius Hotelliin. Hotelli oli varsin oiva valinta; siisti ja rauhallisella alueella. Voin suositella. Jos valitsette tämän hotellin, aamiainen ei ehkä kuulu hintaan. No, sen väärän huoneen hintaan se kyllä kuului. Muina aamuina olimmekin sitten kovin eurooppalaisia, ja kävimme kulman takana, pienessä aamiaiskahvilassa ravitsemassa itsemme.

English breakfast

Askelmittari huuteli hurraahuutoja joka päivä, vaikka metrolla paljon ajelimmekin. Jubilee-linja tuli tutuksi muiden muassa. Turistikohteet hoidimme kunnialla: Oxford Street, Piccadilly Circus, Big Ben, London Eye ja Tower Bridge. Keskisen kyläkauppaa hieman kuuluisampi Harrod's piti myös kokea. Kovin oli pramea kauppa, ja ulko-ovea piti sisäpuolelta ihan etsimällä etsiä. Huomasivat varmaan, ettei korttia vingutettu. Kävimme myös tarkastamassa kuningattaren lukaalin, Buckinghamin palatsin, tienoot. Elisabeth ei tullut tervehtimään, vaikka olisi ihan hyvin voinut.

Big Ben ja House of Parliament

Madame Tussauds koluttiin tietenkin läpi. Tänä vuonna siellä oli myös Star Wars -näyttely, joten siitä olimme tietenkin innoissamme. Yksin ei toki tarvinnut vahanukkeja katsella, ja sehän on tietenkin hyvä, että kauppa käy. Kod löysi myös omat suosikkinsa nukkevalikoimasta, pari youtuberia. ...siis ketkä...?

Beatlesin pojat

Englantiahan ei perinteisesti pidetä gourmetruoan tyyssijana. Ei meitä tälläkään kertaa sellaiset ruoat oikeastaan kiinnostaneetkaan. Perinteistä on pidettävä kiinni, ja Baker Streetin McDonald's testattiin jo saapumispäivänä. Voi kyllä se vaan maistui BigMac sielläkin. Tutustuimme enomiehen opastuksella myös pubiruokailuun. Minä suurena kalan ystävänä otin tietenkin fish & chips -annoksen. Ilokseni huomasin, että se oli oikein maukas, ja riittävän rasvainen peittämään turhan kalan maun. Kävimme kerran myös intialaisessa ravintolassa hankkimassa naanleipä-ähkyn, ja se oli kyllä sen arvoista. Niin kuin aina.

Ruokailupub

Katseltavaa ja ihmeteltävää Lontoo tarjoaa saavikaupalla, ja meidän pidennetty viikonloppu toukokuun lopulla oli ihan riittävä. Tällä kertaa. En usko, että ihan enomiehen käyntikertoihin itse ikinä yllän, mutta eihän sitä koskaan tiedä. Kyllä Lontooseen ainakin seuraavaksi kerraksi nähtävää vielä jäi.

Kaksi vuotta - eikä suotta

Aika, se vaan rientää. TaistoToursin matka blogimaailmassa on ylittänyt kahden vuoden rajan. Onko sillä jotain merkitystä? Ei. Varsinkaan siksi, koska minä en ole vaivautunut tänne mitään naputtamaan. Eikä näitä juttuja kukaan oikein jaksa lukeakaan. Ihan hyvin te olette pärjänneet, eikö vain.

Iloinen taapero