Yksin matkalla - uhka vai mahdollisuus?

Jos jollekin on jäänyt epäselväksi, kävin Ahvenanmaalla. Ensimmäistä kertaa ja yksin. Yksin matkustaminen on ollut pitkään mielessä, mutta se on tuntunut vähän vieraalta. Ajattelin aloittaa yksin matkustamisen varovasti; lähelle ja lyhyeksi aikaa. Ahvenanmaa ja Maarianhamina tuntuivat hyvältä vaihtoehdolta, koska se on kuin ulkomailla, on hyvä osata kieliä ja suunnitelmissa oli muutenkin olla Turussa heti loman alkuun. Ja sieltä on lyhyt matka Maarianhaminaan. Maksimoidakseni ajan käytön, otin Turusta aamulautan kohti tuntematonta. Tiukan siiderin juonti-illan ja makeiden kolmen tunnin unosten jälkeen olin enemmän kuin valmis olemaan omassa seurassani. 

Laivamatka MS Galaxylla meni hienosti. Olenhan jo reipas risteilijä. Galaxylla en aiemmin ollut matkustanut, mutta tuttuhan se laiva oli, koska sisaraluksella olen kyllä seilannut. En tiedä jännittikö yksin matkaaminen vai mikä oli, kun buffetaamiaisen jälkeen uni maistui kovin. Tai parin tunnin verran. Taisto Tours oli pyynnöstäni varannut hytin laivamatkoille, jotta saan matkatavarat pois käsistä ja tarvittaessa voin lepäillä.

Paluumatkan hytistä hieno näkymän MS Galaxylle

Maarianhaminassa majoituin Hotel Adloniin, joka on aivan terminaalin läheisyydessä. Hotelli oli pieni ja oikein mukava. Huoneestani näkyi suoraan naapuritalojen takapihat sekä iso trampoliini. Oikealle kurkistettaessa, siellä välkkyi meri. Huone uhkui päivitettyä 1990-lukua, oli siisti ja toimiva.

Hotellin yhteydessä oli sporttibaari, ilmeisesti kaupungin ainoa. Sportti ei näin massakaudella oikein kiinnosta edes telkkarista, joten keskityin enimmäkseen ruokaan ja juomaan. Sekä tarjoilijoihin. Komeita. Maistuikohan ruoka ja juoma paremmalta siksi, koska henkilökunta oli salskeaa? Ja olivatko he mielestäni salskeita vain partojen ja tatuointien vuoksi, vai siksi, että sain jutella jonkun kanssa?

Hotelli Adlon ja huone 315

Taisto Tours oli suunnitellut mukavan pyöräilypäivän heti alkuun. Vuokrasin Helkaman päiväksi ja lähdin sotkemaan. Alunperin minun piti mennä nauttimaan maisemista Maarianhaminasta etelään, mutta päätinkin lähteä kiertelemään kaupunkia. Hienoja maisemia näkyi kaupungillakin; kävelykatu, puistoja ja puistokatuja. Aurinkoinen sunnuntai oli houkutellut ihmisiä ulkoilemaan ja nauttimaan kesästä. Tungosta ei ollut, mutta ei myöskään tarvinnut olla yksin.

Helkama 10 e/päivä

Illalla menin varmuuden vuoksi tarkistamaan, olivatko tarjoilijat vielä komeita alakerran baarissa. Olivat. Siksi tilasinkin pizzan. Eihän nämä saavutetut linjat pelkällä salaatilla pysy. Pizza oli varmasti paras koskaan ravintolassa syömäni. Tai varmasti ainakin top vitosessa. Eikä tarjoilijan näyttävästi tatuoidut käsivarret vaikuttaneet tähän arvioon lainkaan.

Al Capone -pizza

Stallhagenin hunajaolutta.
Tästäkin sain kivasti jutun juurta tarjoilijan kanssa.

Pitkien yöunien jälkeen lähdin tutustumaan merenkulkumuseoon. Ajattelin, että kierrän museon tunnissa läpi, mutta toisin kävi. Kiertelin näyttelyitä innokkaana lähes kaksi tuntia. Todella mielenkiintoinen museo, eikä vain siksi, että merenkulku sivuaa työtäni aika läheisesti. Harmikseni purjelaiva Pommern oli telakalla, mutta onpa hyvä syy lähteä ensi kesänäkin käymään Maarianhaminassa. 

Museojuttuja

Ennen kotimatkaa kävin vielä kävelyllä kaupungilla ja nauttimassa noin tuhannen kalorin Ålands pannkakapalan eli paikallista ropsua vadelmahillolla ja kermavaahdolla. Jotta saisin kerätyt kalorit pidettyä itselläni, istahdin vielä Röde Orm -kaupunkijunaan ja kiersin kaupungin ympäri merituulen puhaltaessa mukavasti kasvoille ja sekoittaen jo muutenkin harakanpesäköityneet hiukseni isoksi takkupesäksi. Kesä.

Kesäilyä Maarianhaminassa

Tähän loppuun vielä muutama ajatus yksin matkustamisesta: tulee nukuttua paljon, oluen juonti on varsin maltillista, ruoka kaikissa muodoissa kiinnostaa, tarjoilijat ja muut asiakaspalvelijat ovat parhaita kavereita ja juttuhetket korvaamattomia, somepäivityksiä muiden harmiksi älyttömästi ja itsekseen puhuminen yleistyi.

Lähtisinkö uudelleen yksin matkalle? Kyllä voisin lähteä. Pitää varmasti joskus ottaa selvää, ovatko kaikki miehet kaikkialla komeita ja mielenkiintoisia siksi, että he sanovat pari sanaa asiakaspalvelutilanteessa yksin matkustavalle vai ovatko oikeastikin sellaisia. Toivottavasti seuravalle matkalle lähden kuitenkin seurassa. 

Myöhästyneet onnittelut

Ennenkuulumatonta! Ihan järkyttävää! Melkein unohdin blogini syntymäpäivän. Tai unohdinkin. Tässä kuitenkin myöhästyneet onnittelut 3-vuotiaalle taaperolle.

Kakku ja halaus

Hyvää kesää, te kaikki kahdeksan lukijaani. Pysykää vahvoina!

Jollain on aina synttärit

Aina on hyvä syy matkustaa. Nyt oli vielä parempi: Benni täyttää vihdoinkin 30. Olen jo vuosia sanonut, että itse ehdin täyttämään 50, ennen kuin Benni 30. Mutta noin vain teini kuitenkin yllätti. Viime talvena olimme katsomassa salibandypyllyjä, ja siellä Benni valitsi synttärimatkakohteen: Amsterdam. Hyvä valinta, koska kumpikaan ei ole siellä aiemmin käynyt ja sinne on lyhyet lennot.

Se aikainen sunnuntaiaamu vihdoin tuli ja pääsimme matkaan. Hieman tosin tuntui siltä, että Taisto Toursin ote matkajärjestelyihin on ruvennut lipsumaan. Miten lento olikaan noin aikainen? Mutta kyllä silloin jo hymyilytti, kun skoolasimme klo 06:00 lentokentän irkkubaarissa. 

Hyvää huomenta!

Aikainen lento, ajoissa kohteessa. Huonetta emme vielä näin aamusta saaneet, mutta laukut kuitenkin hotelliin säilöön. Lähdimme sitten köpöttelemään aurinkoiseen Amsterdamiin. Kanaaleita, pieniä kujia, kivoja siltoja ja hauskoja talorivejä oli kaupunki täynnä. Niitä ihmettelimme päivittäin. Päivittäin myös askelmittari näytti noin 20 tuhatta askelta. Hyvin tallustettu. 

Kulmilla

Ensimmäinen Taisto Tours -kohde oli tietenkin McDonald's. Se on koettava eikä Bennikään vastustellut. Nälkä oli. Amsterdamin keskusta oli kävelty pian läpi, ja tulimme ensimmäiseen ennalta suunniteltuun turistikohteeseen. Heineken Experience houkutti oluen ystävää vähän enemmän kuin synttärisankaria, mutta kokeilunhaluisena ja reippaana Bennikin joi pienen oluen. Jäipä minulle enemmän maisteltavaa. Ja voi toki, kuinka se maistuikaan.

Beer wonderland - Heineken Experience

Illaksi Taisto Tours oli järjestänyt kanaaliristeilyn, johon kuului pizzaa ja juomaa. Tällainen on ehdottomasti hyvä tapa viettää 1,5 tuntinen. Maisemat olivat hienoja ja osin yllättäviäkin, pizza maistui ja Bennin viinilasi ei ehtinyt olla tyhjänä lainkaan. Tarjoilijapojat hoitivat osansa hyvin.

Bennin ehtymätön viinilasi

Heräsimme aurinkoiseen synttäripäivän aamuun meidän penthousessa. Tosiaan, meidän huone oli tietenkin hotellin paras ja parhaimmilla näkymillä. Tässä vaiheessa usko Taisto Toursin taitoihin matkanjärjestänä palasi. Vain kokenut pystyy tällaiseen. Onneksi valitsimme tämän matkatoimiston.

Meidän hotelli

Syntymäpäivä alkoi aamiaisella ja pienellä kävelyllä pyörävuokraamoon. Vuokrasimme hienot keltaiset pyörät ja lähdimme polkemaan. Amsterdamissa on paljon pyöräilijöitä, ja siksi niille on omat kaistansakin. Hyvin pysyimme muiden matkassa. Ensimmäinen pieni stoppi oli Anne Frankin talolla. Sisälle emme jonottaneet, seuraavalla kerralla sitten. Pyöräily jatkui kohti Vondelparkia. Siellä pidimme pienen postikorttien kirjoittelutauon juomineen. Aurinko paistoi kirkkaalta taivaalta ja voi olla, että aurinko vähän käräytti molempien hipiää, mutta sellaista se ulkoilu on. Pyöräily oli kyllä mukavaa. Päästiin vauhdikkaasti paikasta toiseen, samalla nähden kaupunkia. Van Goghin museo oli yksi kohde, minne ajattelimme mennä, mutta nyt oli sen verran rajut jonot, että se jää seuraavaan kertaan. Imimme kulttuuria kuitenkin museoalueella ja Stedelijk Museumin museokaupasta.

Sankarin päivä

Vauhdin hurmaa Vondelparkissa

Synttäripäivän illalliselle Hard Rock Caféhen menimme rehvakkaasti riksalla. Alkudrinkit, viinit ja hampurilaisannokset nautimme ilta-auringossa kapealla terassilla Singelgracht kanaalin varrella. Aika kiva tunnelma. Ohi ajeli monenlaisia risteilijöitä ja taisipa joku vene osua meidän terassiinkin. Sattuuhan näitä. Ilta jatkui riksalla takaisin Damin aukiolle. Molemmat riksakuskit olivat kyllä niin hyviä ja vahvoja. Jaksoivat noin vain meidät kyyditä paikasta toiseen. Menimme punaisten lyhtyjen alueelle jatkamaan terassi-istuskelua. Viini maistui sielläkin hyvältä.

Hard Rock Cafén terassi

Aika erikoista se vapaa tunnelma Amsterdamissa kyllä oli. Joka kulmalla ja suoralla haisi pilvi, ja coffeeshoppeja oli enemmän kuin kahviloita. Tai siltä ainakin tuntui. Punaisten lyhtyjen alue piti sisällään tietenkin ikkunalliset kopit vähäpukeisten tyttöjen työpisteinä. Erikoista oli sekin. Toivottavasti he ovat siellä omasta tahdostaan ja töitä riittää. 

Riksan kyydissä oli tunnelmaa

Synttäripäivän jälkeenkin oli vielä elämää. Vähän hitaasti se alkoi, mutta kaupunkia käveltiin silti ristiinrastiin. Illalla kävimme argentiinalaisessa pihviravintolassa syömässä. Kyllä maistui. Hotelliin menimme ajoissa, koska Schipholin kentällä piti olla taas aamusella, ja matkalaukutkin piti vielä pakata. Hyvä reissu. Hyvä kohde. Hyvä seura. Näitä lisää.

Mukavia maisemia pyöräretkeltä

Meidän hotellin läheisyydestä kuvattua

Mansikkakakku

Kyllä se oikeastaan tuntui jo tuhoon tuomitulta asialta, kun ensi kerran sanoin sen ääneen: mansikkakakkua äitienpäivänä. Kerran siinä onnistuin, mutta se oli isänpäivä. Toisaalta mietin, että mielikuvaharjoitteiden teko saattaisi auttaa pääsemään loistotulokseen. On aika ihmeellistä, että kondiittorin tyttärenä en ikinä suoriudu leivonnasta kunnialla. Vaikka kuinka olen vierestä katsonut ja hyvällä ruokahalulla syönyt. Äiteen kakkuja. 

Onneksi olen myynyt joskus Tupperwaren tuotteita. Nyt niille on käyttöä. Hyvään tulokseen pääsee, kunhan välineet ovat kunnossa. Raaka-aineetkin olivat tuoreet. Ostin uuden leivinjauheenkin, vaikka ei se kaapista löytynyt vielä kovin vanhaa ollut. Parasta ennen 2013 se oli. Kuin uutta.

Kyllä vielä naurattaa

Kakkutaikinan teko sujui hyvin. Munat ja sokeri vatkautuivat hienosti ja jauhot siivilöityivät mallikkaasti. Jos tässä joku voisi mennä vikaan, se olisi se paistaminen. Uuni usein ottaa hommat omiin käsiinsä, eikä anna mitään mahdollisuutta korjata tilannetta. Niin taisi käydä myös nyt. Piruuttaan lämmitti taikinaa niin, että se turposi ja kertakaikkiaan turskautti osan itsestään laitojen yli. Hirmu kivat ja käytännölliset kakkutipat roikkuivat uuniritilästä ja todella taiteelliset taikinatikut sain irrottaa uunin pohjalta. Tulipa putsattua uunikin leivonnan ohessa. Eipä tarvitse juhannukseksi sitäkään pestä. Eikä jouluksi.

Kuin strömssössä

Kakkupohjasnäcksit suoraan uunin pohjalta

Kakkupohja oli aikalailla fiasko. Aivan järkyttävä tekele. Irrotin pohjan vuoasta, ja ilokseni kuitenkin huomasin sen muistuttavan sydäntä. Vuoka toki oli sydämen muotoinen. Silloin, kun taikina tipautti itsensä uunin pohjalle, paniikissa otin kakun pois paistumasta. Saattoi käydä niin, ettei se ollut ihan vielä valmis. Raakahan se vielä oli. Mutta onkos sillä väliä, jos laittaa sen uudelleen uuniin paistumaan? Minä laitoin.

Raasu, kun niin yrittää olla hyvä

Kerman ja mansikoiden ystävänä päätin, että kakusta tulee kakku vaikka ilman pohjaa. Äitienpäiväaamuna kostutin ns. kakkupohjan, laitoin päälle rutkasti pakastemansikoista tehtyä hilloa ja kuorrutin koko komeuden hurjalla määrällä kermavaahtoa. Koristeeksi paljon tuoreita mansikoita. Minähän sen kakun syön, ja minähän syön vaikka mitä. Niin söin tämänkin kakun. Eikä vielä pahasti ole mennyt vatsa sekaisin.

Melkeen kuin itse olisi tehnyt

Aina yhtä juhlaa

Toivottavasti kuluva vuosi on lähtenyt teillä, armaat lukijani, hyvin käyntiin. Palaan kuitenkin vielä muutamaksi riviksi viime vuoteen. Olen varmasti aiemminkin maininnut, että kaikkea pitää kokeilla kerran. Ainakin periaatteessa. Ei kuitenkaan välttämättä. Nyt kuitenkin kokeilin. Kävin Thaimaassa. Mitäs siihen sanotte? Lämpö ei ole ystäväni, enkä minäkään siitä piittaa. Aina olen ollut sitä mieltä, että ainoa syy Thaimaan lomaan olisi ruoka. Toisin kuitenkin kävi. Toki chiliruoat kiiluivat silmissä, kun matka oli varattu, mutta perimmäinen syy oli kuitenkin isäni 70-vuotisjuhlat.

Kun Suomessa pimeys oli jo ottanut vallan, lensimme Bangkokiin ihmettelemään kaukoitää. Pelonsekaisin tuntein saavuimme lomakohteeseemme, Cha Amiin. Kuinka pärjään lämmön kanssa? Meneekö vatsa sekaisin heti ensimmäisestä red curry -annoksesta? Onko olut varmasti kylmää? Oluttilanne selvitettiin nopeasti. Se oli.

Parvekenäkymä. Jalat ovat omat.

Cha Am oli rauhallinen rantakohde. Muutamia isoja hotelleja, ravintoloita ja tietenkin elintärkeitä Seven Eleven -kioskeja. Hotellimme oli ihan rannan tuntumassa. Kadun yli, ja olit siellä. Ei siellä silti paljon tullut käytyä, koska altaat hotellissa olivat oikein mainiot uiskenteluun ja oleiluun. Kerran kävimme Siamin lahdessa pulahtamassa, mutta meduusahyökkäys vei siitä parhaimman terän. Hienojahan ne limanuljaskat ovat, mutta Kodin saama ranneihottuma ja polte ei houkutellut heidän apajilleen uudelleen. Mutta tulipa käytyä. Totuuden nimissä siellä rannalla oli niin kuuma, että ajattelin olevani helvetissä. Niin tosiaan, sellainen helvetti minua varmasti odottaakin.

Cha Amin ranta

Hotellin altaat

Lämpö osoittautui matkalla kuitenkin aika siedettäväksi. Olihan toki lämmin, jopa kuuma. Kun jätti kaiken tekemisen, pärjäsi. En ole kova lukemaan, mutta viisi kirjaa luin. Noin vain. Makuuhaavoilta onneksi vältyin, luin välillä istuen. Juuri sellaista tekemistä, missä ei kainalot kastu. Lämpöä pääsin pakoon välillä menemällä hierontaan. Siellä oli viileää. Kokovartalo- ja jalkahierontaa kokeilin. Molemmat luksusta ehdottomasti. Toki kipeitä paikkoja löytyi kropasta sielläkin, ei ollut mitään hiplailuhierontaa. Hyvä olo hoidoista tietenkin tuli. Ei kai tämä olo ollut se kuuluisa happy ending? Luulin sen olevan kyllä jotain ihan muuta.

Vadelmavenepakolainen viihdytti

Niin se ruoka. Voi taivas, se oli ruokataivas. Totuttuun tapaan McDonald's piti testata kerran ja yksi pizzakin syödä, mutta muutoin söin kanaa ja riisiä. Ja vähän lisää vielä kanaa. Kana lillui milloin missäkin kastikkeessa, useimmiten punaisessa curryssa. Välillä vihreässä. Taisi kerran olla keltaisessakin. Joudun vähän pyyhkäisemään suupieliä tässä kirjoittaessani. Hienointa näissä ruoissa oli se, että niitä löytyi myös aamiaiselta. Ensimmäisinä päivinä aamiainen koostui kaikesta tutusta, mutta kyllä jo loman puolivälissä alkoi riisit, nuudelit ja punaiset curryt löytymään nenän edestä. Enemmän pitäisi kotonakin syödä aamuisin thaiherkkuja. Ruoka ei onneksi laittanut vatsaa kipeäksi. Sekaisin se toki oli, mutta mikä muutos se normaaliin on? Ei mikään.

Kanaherkkua

Chicken red curry

Oliskohan kanaa ja kasviksia?

Me emme kulkeneet pelkästään Cha Amin katuja, kävimme myös Hua Hinissä, parinkymmenen kilometrin päässä. Hua Hin osoittautui oikein jämeräksi kohteeksi. Sieltä löytyi menoa ihan toisella tavalla kuin Cha Amista. Ravintoloita ja baareja, samoin iso ostoskeskus, Market Village. Lompsani onni oli, että vain käväistiin. Hieno todiste laatuostoksista on tietenkin hellehattuni.

Hattu testissä Hua Hinin rannalla.

Kävimme veljeni kanssa leikkimässä turistia myös Bangkokissa. Kiertoajelua linja-autolla, veneilyä kaupungin joissa ja liikenteen ihmettelyä. Taattua laatua Taisto Toursilta. Päivän aikana näimme murto-osan kaupungista, mutta jonkinlaisen kuvan minäkin miljoonakaupungista sain. Kävimme Wat Pho -temppelialueella ihmettelemässä temppeleitä ja suurta, kultaista, nirvanaan vaipunutta buddhaa. Siihen oli päänsä kuutiotyynyjen päälle laittanut, tuo 45 metrinen oman olonsa sankari. Jalkapohjat hänellä oli täynnä koristeita ja kimalletta. Vaikuttavaa.

Nirvanoitunut buddha

Matkan päätarkoitus oli siis juhlia isäni syntymäpäiviä. Juhlaahan matkustaminen toki on jo itsessään, mutta syntymäpäivä erottui muista mm. aamupäiväproseccolla. Kovin oli hyvää ja kylmää. Maistui kyllä niin hyvältä! Enemmän pitäisi juoda kuohujuomia aamupäivisin. Juhlapäivä meni muuten aikalailla samaan malliin kuin muutkin päivät: lukemista, uimista, lounasta, päiväunia, vielä vähän lukemista ja illallista. Mitä sitä hyvää päivärytmiä enempää muuttamaan.

Proseccoa juhlapäivänä

Loppupäätelmänä voin sanoa, että voisin ehkä lähteä joskus uudelleen Thaimaahan. Varsinkin, jos haluan mennä kunnon lepolomalle; ottamaan vain rennosti ja syömään hyvin. Tämä ei ole tosin suunnitelmissa lähimmän kymmenen vuoden aikana. Minulla on monta huomattavasti viileämpää paikkaa matkakohdelistalla, jotka haluan nähdä ennen uutta matkaa kaukoitään.