TaistoTours Oulussa

Käväistiinpä Kodin kanssa Oulussa tunnustelemassa kesää. Hyvältä tuntui. Ei liian kuuma. Myös aika sateetonta ja siitä saa tänä kesänä extrapisteet. Kodin kummatäti täytti vuosia keväällä ja lähetimme hänelle lahjaksi kupongin, jolla voi lunastaa juhlaillallisen. Illallisen aika tuli nyt. Varasimme pöydän Oulun ehkä parhaaseen ravintolaan, Uleåborg 1881:een.

Uleåborg 1881:n terassi

Juhlat alkoivat lasilla kuohuvaa, kuten asiaan kuuluu. Söimme Uleåborg 1881 menun vol. 20. Tarjolla oli niin mahtava menu, ettei raaka-aineet pysyneet mielessä, joten vähän kävin lunttaamassa menun sisältöä nettisivuilta. Haittaneeko tuo? Käykää tekin: www.uleaborg.fi. 

Alkuun söimme kukkakaalipannacottaa, sitrusmarinoituja kevätvihanneksia ja pieniä katkarapuja. Taiston katkaravut tosin jäivät keittiöön suosista niiden ystäville. Voin sanoa, että ruokailu alkoi hyvin. Oli herkkua tarjolla heti ensimmäisestä lusikallisesta. Suolainen pannakotta oli täysin uusi tuttavuus, mutta voi niin hyvänmakuinen. 

Alkuruoka ja sen viini

Seuraavaksi tarjolla oli ensimmäinen pääruoka: paistettua maissikananrintaa ja korvasieniä sekä kevyesti vaniljalla maustettua timjamikermaa. Voi hyvää päivää, kuinka oli suunmyötäistä! Tämä ruoka vain suli suuhun. Kuinka vanilja voikaan tuoda niin ihanan pehmeyden jo valmiiksi pehmeään kermakastikkeeseen? Aaaah. 

Toisena pääruokana oli punaviinissä kypsennettyä lohta, savustetulla possunkyljellä täytetty ravioli, muhennettua pinaattia ja punaviinikastiketta. Kalahan tunnetaan minun suurena ystävänä, ja nyt voin kyllä todeta, että ystävyys taitaa olla jo lähes molemminpuolista. Lohi oli namia. Voi apua, mä en kestä! Punaviinikastikekin todisti nyt viimeistään minulle sen, että on ihan ok laittaa kastikkeeseen punaviiniä. Jälkiruoaksi saimme mansikoita ja suolattua maapähkinää suklaakastikkeessa sekä seljankukkamoussea. Grrrrrr. Näillä aineilla ei voi mennä mikään vikaan.

Maissikana viineineen

Menun kaverina joimme suositusviinit. Niitäkin voin tietenkin lämpimästi suositella. Tarjolla oli valkoista ja punaista sekä tummaa roséviiniä. Tumma rosé olikin todella mielenkiintoinen tuttavuus. Ruoka ja viini kävelivät niin lähekkäin, että oli lähes mahdotonta sanoa, kumpi toi suuremman ilotulituksen suun makunystyröille. Osasin kuitenkin päätellä, kumpi aiheutti kovemman ja rämäkämmän naurun illan edetessä. Jälkiruokaviini vei lähes kiilteet hampaista makeudellaan, mutta se oli sen arvoista. Laitetaan uudet kiilteet tai hankitaan paremmat hampaat lasiin yöpöydälle. 

Kod söi tyylilleen uskollisesti lehtipihvin ja ranskalaiset vastapuristetuista tomaateista tehdyllä Heinz-kastikkeella. Hänen ateriaan väriä antoivat tomaatit ja kurkut sekä sen kruunasi tummanpuhuva kasvisuutejuoma. 

Kyllä tässä taivaallisessa ruokailuelämyksessä oli mukana pieni oma lehmä. Pääsin päivittämään ja kuulemaan tuoreimmat kuulumiset entisten opiskelukavereiden, Pyykösen ja Margotin, kanssa. Pyykösen kanssa olemme puhuneet kunnolla ehkä 20 vuotta sitten, ja kuinka ihana oli huomata, että molemmat olemme pysyneet aivan yhtä vakavina. Todella pientä aikuistumista oli tapahtunut. Mahtavaa Pyykönen! Margotia olen nähnyt muutamia kertoja vuosien varrella, ja aina ne hölmöt ja osin sopimattomat jutut löytävät tiensä suusta ulos. Ihanaa! Näin loppuun voisin lainata Pyykösen sanoja: "Tenat ovat koetuksella". Taustaksi tähän kommenttiin se, että pääsimme aika hyvin pureutumaan opiskeluaikojen tempauksiin ja niiden muisteluun. What happens in Rovaniemi does not stay there very long. Ja on ne pissalihakset vielä ihan kunnossa.

Hyvää syntymäpäivää!

Kuulkaa kaikki mussukat: minun hieno ja informatiivinen blogini täyttää tänään vuoden! Tie on ollut pitkä ja kivinen, eikä se muuksi tule muuttumaan. Onnea myös teille, kaikki lukuisat lukijani (eritoten äiti ja iskä)! Jo vuoden ajan olisitte voineet tehdä jotain yleissivistävää tai olisitte voineet vaikka kuntoilla senkin ajan, jonka olette käyttäneet blogini lukemiseen.

Onnea!

Sankari juhlii viikonloppuna lähipiirin ympäröimänä. Luultavasti kaksi päivää. Ainakin kuin viimeistä päivää.

Kuusi tähteä meitä taitaakin olla

Totta se on. Mitä pidemmälle tähti-illalliset menevät, uusia tähtiä saadaan mukaan. Gulle tuli mukaan tällä kertaa loistaen muiden tähtien rinnalla. Olihan meitä tietenkin kaikkineen pöyrän ääressä kahdeksan. Kaikki yhtä säteileviä.

Neljännet tähti-illalliset olivat Lanen ja Hassun heiniä. Hassulla oli synttärit pari päivää sitten, joten luontevasti juhlimme Liljendalissa. Talokierros piti tietenkin tehdä, kun saavuimme. Talo oli saanut uusia tapetteja, maaleja ja keittiökin oli kokenut muutoksen. Ulos rakennettu huvimaja täytyi myös katsastaa ja hyväksi havaita. Hieno oli. Kesäinen. 

Tytöt tehokkaina

Nyt pääasiaan eli ruokiin. Alkuun Lane oli loihtinut ns. katkarapukakun. Paahtoleipäpohjalla katkarapuja, kalaa ja majoneesiä kakuksi kasattuna. Sitruunaa koristeeksi ja mausteeksi. Olikohan se noin? Katsokaa kuvasta. Valkoviini huuhteli suolaisen kakun kepeästi alas.

Alkuruoka

Pääruoaksi saimme täytetyn bagelin. Sisältä löytyi pulled chicken (suom. pullahtanut kananen), salaattia, tomaattia ja sopivassa määrin kastiketta ja mausteita. Kyllä oli hyvää. Sunnuntaina Lane muisti, että bagelin kaverina piti tarjota salaattia, mutta saipa perhe sunnuntaina syödäkseen. 

Bagel odottaa syömistä

Jälkiruokana oli ööö... Tässä kohtaa viiniä oli maisteltu jo sen verran, että meinaa oikeat nimet ruoille unohtua. Marjoja, kermaa, sokeria... Ei voi mennä vikaan. Taisi oma arvaus raaka-aineista mennä poskelleen; sitruunatriflehän se oli. Tähän täytyi kyllä kysyä hieman apua. Kuvasta herkku löytyy. Herkkuahan se tietenkin oli. Kahviakin saatiin. 

Kyllä on kuulkaa lukijat taas tuskaista tämä kirjoittaminen. Luomisen tuskaa, Kummelien tapaan. Olisihan tämä mukavaa hommaa, kun vain tietäisi mitä kirjoittaa. Jotain asiaa olisi hyvä olla. Turha tyhjän länkyttäminen pitäisi jättää. Mitenkäs jätät. Tässä tätä länkytystä taas on. Kuvat ainakin ovat onnistuneita. Niistä voi vapaasti ottaa vinkkejä kesän juhliin ja juhlista lähimpään eli juhannukseen.

Jälkiruoka

Mukavaa juhannusta kaikille kuudelle lukijalleni! 

Juhlikaa rauhallisesti ja pysykää pinnalla!

Onko Pariisissa jo Kevät?

Luultavasti on. Kovasti meinaa olla Suomessakin. Jopa kesästä puhuvat. Nenässä sen taas huomaa. Kaivuuhommiksi menee. Pariisin Kevät on kuitenkin aiheena siksi, että se aiheuttaa matkustamista. Matkustin oikeen isoolle kirkolle. Samaan kylään, missä Nani asuu. Linkkarilla menin. Turistiolo heti aamusta.

Linja-autossa on tunnelmaa

Onneksi sattui lämmin ja aurinkoinen päivä. Päästiin Sartsan kanssa ihan tosissaan kuluttamaan tennarien pohjia. Saimme huoneen Scandic Simonkentästä pari tuntia ennen varsinaista sisäänkirjautumista. Taitaa TaistoTours olla jo sen verran tunnettu yritys, että palvelun tasoa nostetaan heti. Toisaalta kanta-asiakkuudestakin saattaa olla apua.

Kunnon turisti käy Stockmannilla. Kunnollisia oltiin. Kävin laukkuosastolla ja nyt on laukku(ja). Iloiseksi lahjakortin höyläys ihmeesti tekee. Lounasaikakin lähestyi tallustajia, joten otimme suunnaksi eteläisen Helsingin. Löysimme sieltä merenrannan, veneitä ja saaria, ja tietenkin Mattolaiturin. Sen verran on ärsyttänyt ihmisten viihtyminen kyseisessä ravintolassa Instagramin kuvissa, että pakko oli päästä samaan joukkoon. Menin, join ja instagrammasin. Tehtävä suoritettu. Toki kevyt lounaskin teki eetvarttia. 

Katseet merelle

Kauniin kesäpäivän kävelyt jatkuivat Helsingin kaduilla. Ensin tietenkin pyörähdimme Kaivopuistossa ja Tähtitorninmäellä. Olivat siinä vieressä eli maisemat oli nähtävä. En ole muuten ikinä viettänyt vappua Helsingissä. Rovaniemellä kyllä. Tästä päivästä lähtien vappubrunssikutsuja otetaan vastaan. Tekstarikutsut ovat samalla viivalla suullisten ja kirjallisten kutsujen kanssa. Kutsu kuin kutsu, kunhan se on minulle. Kai se kuuluu yleissivistykseen, että on käynyt. Vappubrunssilla. 

Helsingin luontoa

Maisemien ihailu jatkui aina Kallion kaupunginosaan asti. Matkalla tutustuimme Ympyrätalon Alkon tarjontaan. Ostimme maistiaisia. Kalliossa osallistuimme #katuliitupäivään ja annoimme Kallion kirkon kulmalla nunnalle ohjeita avioliittoon. Hieman arvelutti eronneen neuvot. Astelimme Kolmatta Linjaa Frediä hyräillen ja Helsinginkadunkin melkein päästä päähän. Hyräilemättä. Jämerältä näytti touhu aurinkoisena päivänä Kalliossa. Eikös se perinpohjainen Kalliokiertue tule kesämmällä? Nani? Piritorin kulmalta hyppäsimme metroon, tuohon urbaaniin, oranssiin matoseen. 

Kallio jo häämöttää

Päivällistä nautimme Hard Rock Cafessa. Menimme suunniteltua aikaisemmin syömään, joten meille löytyi kuin löytyikin vapaa pöytä. Saimme mukavaa palvelua kyykkivältä tarjoilijalta ja ruoka maistui. Itse haastoin itseni fajitaksilla. Totesimme, että eivät ole fajitakset ekojen treffien ruokaa. Eivätkä kyllä vielä ehkä toisienkaan. Meillä on Sartsan kanssa jo niin paljon yhteisiä kilometrejä takana, että sain syödä sotkien ja guagamolet poskilla.  

Namia

Päivän päätapahtuma oli kuitenkin illalla Tavastialla. Se Pariisin Kevät. Mainitsin kyllä tästä jo otsikossa. Nimeni löytyi taas veljeni ansiosta ovelta, ja hetken kuluttua eturivistä. Siis minä, ei pelkkä nimi. Orkesterin lähituntumassa sai tuntea hikiroiskeet kuin ominaan. Yhteislaulantaa ja taputapua kesti mukavat, lähes puoltoista tuntia. Ihanaa, kun välillä saa oikean syyn korvatinnitukselle. 

Artot ja Antit

Huonosti onnistuneiden fanikuvien ja selfieiden jälkeen lähdimme vielä laittamaan jalalla koreasti yökerhoon. Capital osoittautui ihan kivaksi yökerhoksi, mutta grilliruoan himo sai meidät jättämään nuorison valloittaman tanssilattian. Tunnelma on kyllä aina korkealla grillijonossa. Varsinkin vesisateessa. 

Neljä onkin viisi

Illalliset ovat taas takana päin. Viime lauantaina melkein jo synttäreitään viettävä Benni avasi ovensa tähtikaartille. Tähtiä on muuten kaartiin syttynyt yksi lisää, Nani. Nani on Kirstun sisko isolta kirkolta. Hän tuntee meidät tarpeeksi hyvin tullakseen mukaan, mutta toisaalta ei riittävän hyvin tajutakseen, ettei näistä kisoista paljon käteen jää. Hölmöyskin voi tarttua. Ei vaiskaan, Nani sopii porukkaan kuin nenä päähän ja nyrkki silmään. Hän teki ensiesiintymisensä näissä karkeloissa jo edellisillä illallisilla.

Ilta alkoi emännän lahjonnalla. Survival bagin Bennille oli kasannut Jecca. Sisältöä sen kummemmin erittelemättä, bägi sisälsi tuikitarpeellisia tuotteita hänen ikäiselleen. Onnittelulaulun jälkeen nostimme maljan; kesäisen kossutujauksen. Mansikkalikööristä väri, kossusta vauhti, vissystä hapot ja avot; Bennin näköinen ja makuinen kuohujuoma on tosiasia.
 
Alkuruoaksi saimme tomaattibruchettaa ja salaattia. Kaikki olivat niin nälkäisiä, että alkuruoka nautittiin syvän hiljaisuuden vallitessa. Herkkua oli ja lisää oli tulossa. 

Alkuruoka ja -malja

Pääruokana oli karjalanpaistia perunamuusikuorukoiden kera. Onko kuorukka oikea sana? Uunissa paistettua perunasosetta kuitenkin. Muusi toimii aina, varsinkin, kun on laiska ja taitorajoitteinen. Karjalanpaisti ei ole omaa herkkuani, mutta toki se hyvältä maistui myös minun suussa. Hyvin oli hautunut liha mureaksi ja kasvikset pehmeiksi.

Muusit ja soosit

Jälkiruokana oli mangopannacottaa. Se oli todella hyvää ja suunmyötäistä. Koko aterian läpi tarjoiltiin punaviiniä. Jälkiruoan kanssa sai myös kahvia. Toisena jälkiruokana tarjoiltiin vielä minttukaakaot ja joululta jääneitä suklaakonvehteja. Ei ne vielä vanhoja olleet, hyvin maistuivat.

Pannaanko cottaa?

Ilta jatkui punaisen juoman ja kyseenalaisen huumorin merkeissä. Huumorista vastasivat kaikki vuorollaan. Olihan meillä toki myös henkeviä keskusteluja pitämässä illan tasokkaana illanistujaisena.

Ilta oli taas kerran onnistunut. Kolme iltaa jo takana. Onneksi vielä kaksi edessä. Pidän nyt sijaa kolme. Pronssihan on vielä voitettu mitali. Ainakin jääkiekossa.

Neljä tähteä - toisen kerran

Uusia tähtihetkiä tiedossa. Jonkun on yritettävä laittaa paremmaksi. Minä pidän kuitenkin vielä ensimmäistä sijaa. Jecca yrittää ensimmäisenä. Luonnollisesti Jecca. Hänen syntymäpäiviään vietetään kotvan kuluttua, joten juhlaan on aihetta enemmänkin.

Silmänruokaa kattauksen muodossa

Ilta alkoi mukavasti talon laajennuksen tutkimisella. Vielä on tekemistä ennen kuin uudet huoneet tulevat käyttöön, mutta looking good jo nyt. Illalliset alkoivat maljalla ja tervetulopuheella. Alkumaljana tietenkin Jeccan suosikkia, Asti Tostia. Mansikalla. Mukavasti se huljahti kurkusta alas.

Alkuruokana oli rieskarullaviipaleet. Rullaan oli laitettu tuotejuustoa, salaattia, avocadoa ja kylmäsavulohta sekä mausteita. Juomana luonnollisesti valkoviiniä. Tässä kohtaa kaikki haukkovat henkeä: söikö Taisto kalaa? Kyllä söin. Eikä yhtään pykinyt vastaan.

Alkuruoka

Pääruoaksi tarjoiltiin possun paistista tehtyä pataa ja valkosipuliperunoita. Padasta löytyi possun lisäksi myös kasviksia ja punaviiniä. Ja voi kuinka hyvältä se maistui! Liha oli mureaa ja makujen harmonia täydellinen. Kuvia ruoasta ei nälältä ehtinyt edes ottamaan. Pääruoan kanssa nautittiin punaviiniä. Bulkkina. 

Jälkiruoaksi Jecca oli loihtinut mansikkajuustokakun. Mansikoilla ei voi mennä vikaan. Kakun kaverina kahvia ja kermalikööriä. Jostain syystä tämäkin vei kielen mennessään. Kakku oli niin hyvää, ettei siitäkään ehtinyt ottamaan kuvaa,

Elämänviisaus

Ilta jatkui railakkaana seurustelun, viinin ja yleisen iloittelun merkeissä. Riemun kiljahduksia kuului välillä Buzz-peliä pelaavilta. Minä en osallistunut pelailuun. Jo sen mainitseminen alkaa nostattamaan verenpainetta. Huono häviäjä ei kykene osallistumaan.

Juhlijoita

Ilta sujui todella hyvin ja kaikilla oli mukavaa. Näin lyhyesti kiteytettynä. Hyvä asia on, että minä olen edelleen palkintopallilla. Ei hopea ole häpeä.

#pääsiäismuna

Pääsiäinen alkaa olemaan taputtelua vaille valmis. On se vaan hieno pyhä. Näinkin uskonnollisena ihmisenä olen todellakin ansainnut pari lisävapaapäivää. Vuosi sitten pääsiäinen oli aurinkoinen ja lämmin. Nyt näyttää olevan varsin kostea. Myös säiden suhteen.

Leikki leikkinä. Kelit olivat jopa räntäiset, mutta muuten oli aika kuivaa. Toki Bennin ja Jeccan kanssa piti laukaista #puliteamin uusi kausi käyntiin perinteisellä pääsiäispunkkuhetkellä. Taito oli tallella. Pian voi taas ottaa käyttöön kerhon tunnuslippalakit.

#puliteam official

Toki vähän pääsiäisperinteitäkin on mahtunut viikonloppuun. Munia en itseltäni ole piilottanut. Reteesti pidin tuossa esillä. Siitä oli hyvä tarvittaessa napata. Yksin ei onneksi munia tarvinnut syödä; lauantaina ovella kävi kolkuttamassa kaksi pientä pääsiäisnoitaa. Sydän suli. Samoin #pääsiäismuna. 

Vuosikertamunat ja Kinder-auto

Kylläpä olikin taas paljon asiaa. Onneksi luitte tämän. Olisitte jääneet paljosta paitsi. Tarinalähteeni on ehtymätön.

Neljä tähteä koolla - ensimmäinen osa

Niin kuin aiemmin sanoin, neljän tähden illalliset ovat pyörähtäneet käyntiin. Tähdet Benni, Jecca, Lane ja minä, Taisto. Hienoa ryhmää täydentävät Kirstu ja Hassu. Minä siis sain kunnian aloittaa tämän saagan. Aavistuksen verran sain paineita kerättyä itselleni, mutta lähdin taistoon itsetuntoa uhkuen. Eräs ystäväni sanoi, että minä niin häviän tämän ottelun. Onnekseni päätimme olla pisteyttämättä ruokia ja tunnelmia. Toisaalta, joka tapauksessa, varma neljäs sija.

Aloitimme illan kuohuvalla. Vaikka en ole hyvä kokki, tiedän kyllä viineistä. Illan teemana olikin viinimaistiaiset. Kuohuva alkumalja oli mukana tässä kimarassa. Kuohuviini oli laatua Luxenburgista. Se oli toinen tieto, mitä google minulle tästä tuotteista kertoi. Ensimmäinen tieto kertoi tuotteen olevan myynnissä Tallinnan viinakauppahenkisissä retkikohteissa. Maljaa nauttien, vieraat kiersivät kotini idästä länteen ja etelästä pohjoiseen. Eivät maininneet imuroimattomuudestani. Kylpyläosastolla mieleemme juolahti, että ensi kaudella järjestämme neljän tähden saunaillat. Ilman Hassua ja Kirstua.

Illan kattaus

Viinikimaran toisena maistelimme saksalaista, Moselin viinialueen valkoviiniä. Riesling-rypäleiden myöhäisemmästä sadosta oli viini väsätty. Tämä oli kuin linnunmaitoa. Tätä joi oikein mielellään. Onneksi olin jättänyt viinimaisteluun oleellisesti kuuluvat sylkykupit pois kattauksesta. Sarjan viimeisenä maistelimme amerikkalaista punaviiniä. Merlottia. Hyvää oli sekin, mutta valkoviinin täyteläisen ja pyöreän maun jälkeen, punaviini oli varsin pliisu. Kyllä se pullo tyhjäksi silti saatiin.

Sitten se ruoka. Menin sieltä, missä aita on matalin tai missä sitä ei ole lainkaan. Tein tacopiirakan ja salaattia. Piirakassa tietenkin jauhelihaa (herkkuraaka-aine) ja salaatissa hieno sekoitus salaattiaineita plus fetaa. Juomana bulkkipunkkua. Laatua Etelä-Afrikasta. Viimeisen päälle. Uskon suoriutuneeni tehtävästä välttävin arvosanoin, koska lähes kaikki ruoka tuli syötyä eikä kukaan antanut ylen.

Jauhelihasta pilkottaa tomaatti

Jälkiruoaksi Pirkka-lehti ehdotti mansikkasmoothiejälkkäriä. Sitä tein. Siinä oli mansikoita. Tietenkin mansikat olivat liian jäiset, blenderi meni jumiin ja kuuden hengen annoksesta tuli noin kymmenen hengen. Olenkin siis saanut nauttia smoothieta vielä tänäänkin. Monta kertaa. Digestivekeksimurujen päälle lorautettiin smoothie ja vielä vähän koristeita. Avot. Komiaa ja hyvää. Ei täydellistä, mutta todella kelpoa. Aterian päätti kahvi ja avec. Ihan hyvä setti kaikkineen, eikö?

Tässä vielä pieni kuvakimara illasta: emäntä ennen suurta koitosta, salaatti, lisukkeet ja tietenkin ihanat naiset.

Neljän tähden illallinen - osa 1

Neljän tähden illallinen

Jos ihan rehellisiä ollaan, en itsekään oikein usko otsikkoa. Siihen sopisi varmaan paremmin kolmen tähden illallinen sekä ne illanistujaiset TaistoToursin konttorilla. Mutta tähän on tultu. Minä, paremminkin lautasten kantaja ja tyhjentäjä, emännöin tähtiryhmämme ensimmäisiä illallisia. No mutta hei, en minä tietenkään mitään illallista laita. En edelleenkään osaa. Voitte tarkistaa aiemmista kirjoitelmista referenssit. Uskon, että muutamat iltamiin osallistujatkin ovat lukaisseet ruokatarinani läpi, koska heillä on jostain syystä "töitä". Eivät pääse osallistumaan. Ehkä sitten myöhemmin. Kun olette "syöneet". Jep.

Blogikirjoittelussa olen pitänyt hieman taukoa. Olette varmaan kaivanneet näitä syväluotaavia analyysejä yllätyksellisestä elämästäni mielikuvitusmatkatoimiston johdossa. Niin, en minäkään. Olen minä kaikenlaista jännittävää tehnyt, mutta ei tekemisissäni mitään kirjoitettavaa ole. Paitsi tietenkin turistimatkassa Suomen pääkaupunkiin. 

Perjantai 13. päivä on hyvä päivä. Niin oli helmikuussakin. Edes Omenahotellin aiheuttama nenän tukkoisuus ei saanut huonolle tuulelle. TaistoToursin alkutaipaleella olin epätietoinen Helsingin suosikkikohteista. Tähän tulisi nyt muutos! Päivä alkoi aamiaisella ja tallustelulla kaupungin kaduilla. Kun on ajoissa liikenteessä, ehtii odottamaan museoiden aukenemista. Retkipäivän ensimmäinen kohde oli Uspeskin katedraali. Monta vuotta meni, jotta pääsin sinne asti. Ohi olen ajanut usein. Jopa itse. Hienohan se oli. Uspeski. Mietin siellä ääneen, mahtaisinko olla uskonnollisempi, jos olisin ortodoksi? Epäilen. Tuomiokirkko toisena kohteena kyllä kalpeni kaiken aiemmin nähdyn kullan, ikonien ja taiteen rinnalla. Mutta kaikessa koruttomuudessaan, tuomiokirkko on kyllä silti enemmän mieleen. Siellä sytytin kynttilän. Olin kirkkoni valinnut. 

Suurena taiteen ystävänä oli jo korkea aika tutustua Ateneumiin ja senhetkiseen näyttelyyn. Musamies Sibeliuksesta oli kasattu näppärä pikku esitys. Musiikkikammiossa sai fiilistellä nuotteja ja aulassa herran kalloa. Komea oli. Parhaiten mieleen jäi Gallen-Kallelan Akselin työt. Nimet eivät. Ateneum on kyllä hieno esittelytilana. Uudelleen voisin mennä. 

Kaupunkilomilla ruoka ja juoma ovat tärkeässä osassa. Herkkuja oli tarjolla myös Helsingissä. Panimoravintola ravitsi ja nesteytti. Tilasin pohojalaiseen tapaan kaljan. Ei kuulemma löytynyt. Olutta tosin oli. Päätin kokeilla sellaista. Ihan hyvää oli oudosta kutsumanimestä huolimatta.

Kamppi loistavine terrakotta-armeijoineen, kauppatorin rantaan pyöräytetty London Eye ja tietenkin Eduskuntatalo olivat myös päivän kohteita. Maisemaolut (tiedän jo miten tilata) Hotelli Tornin ylimmässä kerroksessa päätti mukavasti turistipäivän Helsingissä.

En muuten ole yhtään kirjoittanut niistä illallisista. Ensi kerralla sitten. Nyt olette koukussa. Pahasti.