Neljä tähteä koolla - ensimmäinen osa

Niin kuin aiemmin sanoin, neljän tähden illalliset ovat pyörähtäneet käyntiin. Tähdet Benni, Jecca, Lane ja minä, Taisto. Hienoa ryhmää täydentävät Kirstu ja Hassu. Minä siis sain kunnian aloittaa tämän saagan. Aavistuksen verran sain paineita kerättyä itselleni, mutta lähdin taistoon itsetuntoa uhkuen. Eräs ystäväni sanoi, että minä niin häviän tämän ottelun. Onnekseni päätimme olla pisteyttämättä ruokia ja tunnelmia. Toisaalta, joka tapauksessa, varma neljäs sija.

Aloitimme illan kuohuvalla. Vaikka en ole hyvä kokki, tiedän kyllä viineistä. Illan teemana olikin viinimaistiaiset. Kuohuva alkumalja oli mukana tässä kimarassa. Kuohuviini oli laatua Luxenburgista. Se oli toinen tieto, mitä google minulle tästä tuotteista kertoi. Ensimmäinen tieto kertoi tuotteen olevan myynnissä Tallinnan viinakauppahenkisissä retkikohteissa. Maljaa nauttien, vieraat kiersivät kotini idästä länteen ja etelästä pohjoiseen. Eivät maininneet imuroimattomuudestani. Kylpyläosastolla mieleemme juolahti, että ensi kaudella järjestämme neljän tähden saunaillat. Ilman Hassua ja Kirstua.

Illan kattaus

Viinikimaran toisena maistelimme saksalaista, Moselin viinialueen valkoviiniä. Riesling-rypäleiden myöhäisemmästä sadosta oli viini väsätty. Tämä oli kuin linnunmaitoa. Tätä joi oikein mielellään. Onneksi olin jättänyt viinimaisteluun oleellisesti kuuluvat sylkykupit pois kattauksesta. Sarjan viimeisenä maistelimme amerikkalaista punaviiniä. Merlottia. Hyvää oli sekin, mutta valkoviinin täyteläisen ja pyöreän maun jälkeen, punaviini oli varsin pliisu. Kyllä se pullo tyhjäksi silti saatiin.

Sitten se ruoka. Menin sieltä, missä aita on matalin tai missä sitä ei ole lainkaan. Tein tacopiirakan ja salaattia. Piirakassa tietenkin jauhelihaa (herkkuraaka-aine) ja salaatissa hieno sekoitus salaattiaineita plus fetaa. Juomana bulkkipunkkua. Laatua Etelä-Afrikasta. Viimeisen päälle. Uskon suoriutuneeni tehtävästä välttävin arvosanoin, koska lähes kaikki ruoka tuli syötyä eikä kukaan antanut ylen.

Jauhelihasta pilkottaa tomaatti

Jälkiruoaksi Pirkka-lehti ehdotti mansikkasmoothiejälkkäriä. Sitä tein. Siinä oli mansikoita. Tietenkin mansikat olivat liian jäiset, blenderi meni jumiin ja kuuden hengen annoksesta tuli noin kymmenen hengen. Olenkin siis saanut nauttia smoothieta vielä tänäänkin. Monta kertaa. Digestivekeksimurujen päälle lorautettiin smoothie ja vielä vähän koristeita. Avot. Komiaa ja hyvää. Ei täydellistä, mutta todella kelpoa. Aterian päätti kahvi ja avec. Ihan hyvä setti kaikkineen, eikö?

Tässä vielä pieni kuvakimara illasta: emäntä ennen suurta koitosta, salaatti, lisukkeet ja tietenkin ihanat naiset.

Neljän tähden illallinen - osa 1

Neljän tähden illallinen

Jos ihan rehellisiä ollaan, en itsekään oikein usko otsikkoa. Siihen sopisi varmaan paremmin kolmen tähden illallinen sekä ne illanistujaiset TaistoToursin konttorilla. Mutta tähän on tultu. Minä, paremminkin lautasten kantaja ja tyhjentäjä, emännöin tähtiryhmämme ensimmäisiä illallisia. No mutta hei, en minä tietenkään mitään illallista laita. En edelleenkään osaa. Voitte tarkistaa aiemmista kirjoitelmista referenssit. Uskon, että muutamat iltamiin osallistujatkin ovat lukaisseet ruokatarinani läpi, koska heillä on jostain syystä "töitä". Eivät pääse osallistumaan. Ehkä sitten myöhemmin. Kun olette "syöneet". Jep.

Blogikirjoittelussa olen pitänyt hieman taukoa. Olette varmaan kaivanneet näitä syväluotaavia analyysejä yllätyksellisestä elämästäni mielikuvitusmatkatoimiston johdossa. Niin, en minäkään. Olen minä kaikenlaista jännittävää tehnyt, mutta ei tekemisissäni mitään kirjoitettavaa ole. Paitsi tietenkin turistimatkassa Suomen pääkaupunkiin. 

Perjantai 13. päivä on hyvä päivä. Niin oli helmikuussakin. Edes Omenahotellin aiheuttama nenän tukkoisuus ei saanut huonolle tuulelle. TaistoToursin alkutaipaleella olin epätietoinen Helsingin suosikkikohteista. Tähän tulisi nyt muutos! Päivä alkoi aamiaisella ja tallustelulla kaupungin kaduilla. Kun on ajoissa liikenteessä, ehtii odottamaan museoiden aukenemista. Retkipäivän ensimmäinen kohde oli Uspeskin katedraali. Monta vuotta meni, jotta pääsin sinne asti. Ohi olen ajanut usein. Jopa itse. Hienohan se oli. Uspeski. Mietin siellä ääneen, mahtaisinko olla uskonnollisempi, jos olisin ortodoksi? Epäilen. Tuomiokirkko toisena kohteena kyllä kalpeni kaiken aiemmin nähdyn kullan, ikonien ja taiteen rinnalla. Mutta kaikessa koruttomuudessaan, tuomiokirkko on kyllä silti enemmän mieleen. Siellä sytytin kynttilän. Olin kirkkoni valinnut. 

Suurena taiteen ystävänä oli jo korkea aika tutustua Ateneumiin ja senhetkiseen näyttelyyn. Musamies Sibeliuksesta oli kasattu näppärä pikku esitys. Musiikkikammiossa sai fiilistellä nuotteja ja aulassa herran kalloa. Komea oli. Parhaiten mieleen jäi Gallen-Kallelan Akselin työt. Nimet eivät. Ateneum on kyllä hieno esittelytilana. Uudelleen voisin mennä. 

Kaupunkilomilla ruoka ja juoma ovat tärkeässä osassa. Herkkuja oli tarjolla myös Helsingissä. Panimoravintola ravitsi ja nesteytti. Tilasin pohojalaiseen tapaan kaljan. Ei kuulemma löytynyt. Olutta tosin oli. Päätin kokeilla sellaista. Ihan hyvää oli oudosta kutsumanimestä huolimatta.

Kamppi loistavine terrakotta-armeijoineen, kauppatorin rantaan pyöräytetty London Eye ja tietenkin Eduskuntatalo olivat myös päivän kohteita. Maisemaolut (tiedän jo miten tilata) Hotelli Tornin ylimmässä kerroksessa päätti mukavasti turistipäivän Helsingissä.

En muuten ole yhtään kirjoittanut niistä illallisista. Ensi kerralla sitten. Nyt olette koukussa. Pahasti.