Jollain on aina synttärit

Aina on hyvä syy matkustaa. Nyt oli vielä parempi: Benni täyttää vihdoinkin 30. Olen jo vuosia sanonut, että itse ehdin täyttämään 50, ennen kuin Benni 30. Mutta noin vain teini kuitenkin yllätti. Viime talvena olimme katsomassa salibandypyllyjä, ja siellä Benni valitsi synttärimatkakohteen: Amsterdam. Hyvä valinta, koska kumpikaan ei ole siellä aiemmin käynyt ja sinne on lyhyet lennot.

Se aikainen sunnuntaiaamu vihdoin tuli ja pääsimme matkaan. Hieman tosin tuntui siltä, että Taisto Toursin ote matkajärjestelyihin on ruvennut lipsumaan. Miten lento olikaan noin aikainen? Mutta kyllä silloin jo hymyilytti, kun skoolasimme klo 06:00 lentokentän irkkubaarissa. 

Hyvää huomenta!

Aikainen lento, ajoissa kohteessa. Huonetta emme vielä näin aamusta saaneet, mutta laukut kuitenkin hotelliin säilöön. Lähdimme sitten köpöttelemään aurinkoiseen Amsterdamiin. Kanaaleita, pieniä kujia, kivoja siltoja ja hauskoja talorivejä oli kaupunki täynnä. Niitä ihmettelimme päivittäin. Päivittäin myös askelmittari näytti noin 20 tuhatta askelta. Hyvin tallustettu. 

Kulmilla

Ensimmäinen Taisto Tours -kohde oli tietenkin McDonald's. Se on koettava eikä Bennikään vastustellut. Nälkä oli. Amsterdamin keskusta oli kävelty pian läpi, ja tulimme ensimmäiseen ennalta suunniteltuun turistikohteeseen. Heineken Experience houkutti oluen ystävää vähän enemmän kuin synttärisankaria, mutta kokeilunhaluisena ja reippaana Bennikin joi pienen oluen. Jäipä minulle enemmän maisteltavaa. Ja voi toki, kuinka se maistuikaan.

Beer wonderland - Heineken Experience

Illaksi Taisto Tours oli järjestänyt kanaaliristeilyn, johon kuului pizzaa ja juomaa. Tällainen on ehdottomasti hyvä tapa viettää 1,5 tuntinen. Maisemat olivat hienoja ja osin yllättäviäkin, pizza maistui ja Bennin viinilasi ei ehtinyt olla tyhjänä lainkaan. Tarjoilijapojat hoitivat osansa hyvin.

Bennin ehtymätön viinilasi

Heräsimme aurinkoiseen synttäripäivän aamuun meidän penthousessa. Tosiaan, meidän huone oli tietenkin hotellin paras ja parhaimmilla näkymillä. Tässä vaiheessa usko Taisto Toursin taitoihin matkanjärjestänä palasi. Vain kokenut pystyy tällaiseen. Onneksi valitsimme tämän matkatoimiston.

Meidän hotelli

Syntymäpäivä alkoi aamiaisella ja pienellä kävelyllä pyörävuokraamoon. Vuokrasimme hienot keltaiset pyörät ja lähdimme polkemaan. Amsterdamissa on paljon pyöräilijöitä, ja siksi niille on omat kaistansakin. Hyvin pysyimme muiden matkassa. Ensimmäinen pieni stoppi oli Anne Frankin talolla. Sisälle emme jonottaneet, seuraavalla kerralla sitten. Pyöräily jatkui kohti Vondelparkia. Siellä pidimme pienen postikorttien kirjoittelutauon juomineen. Aurinko paistoi kirkkaalta taivaalta ja voi olla, että aurinko vähän käräytti molempien hipiää, mutta sellaista se ulkoilu on. Pyöräily oli kyllä mukavaa. Päästiin vauhdikkaasti paikasta toiseen, samalla nähden kaupunkia. Van Goghin museo oli yksi kohde, minne ajattelimme mennä, mutta nyt oli sen verran rajut jonot, että se jää seuraavaan kertaan. Imimme kulttuuria kuitenkin museoalueella ja Stedelijk Museumin museokaupasta.

Sankarin päivä

Vauhdin hurmaa Vondelparkissa

Synttäripäivän illalliselle Hard Rock Caféhen menimme rehvakkaasti riksalla. Alkudrinkit, viinit ja hampurilaisannokset nautimme ilta-auringossa kapealla terassilla Singelgracht kanaalin varrella. Aika kiva tunnelma. Ohi ajeli monenlaisia risteilijöitä ja taisipa joku vene osua meidän terassiinkin. Sattuuhan näitä. Ilta jatkui riksalla takaisin Damin aukiolle. Molemmat riksakuskit olivat kyllä niin hyviä ja vahvoja. Jaksoivat noin vain meidät kyyditä paikasta toiseen. Menimme punaisten lyhtyjen alueelle jatkamaan terassi-istuskelua. Viini maistui sielläkin hyvältä.

Hard Rock Cafén terassi

Aika erikoista se vapaa tunnelma Amsterdamissa kyllä oli. Joka kulmalla ja suoralla haisi pilvi, ja coffeeshoppeja oli enemmän kuin kahviloita. Tai siltä ainakin tuntui. Punaisten lyhtyjen alue piti sisällään tietenkin ikkunalliset kopit vähäpukeisten tyttöjen työpisteinä. Erikoista oli sekin. Toivottavasti he ovat siellä omasta tahdostaan ja töitä riittää. 

Riksan kyydissä oli tunnelmaa

Synttäripäivän jälkeenkin oli vielä elämää. Vähän hitaasti se alkoi, mutta kaupunkia käveltiin silti ristiinrastiin. Illalla kävimme argentiinalaisessa pihviravintolassa syömässä. Kyllä maistui. Hotelliin menimme ajoissa, koska Schipholin kentällä piti olla taas aamusella, ja matkalaukutkin piti vielä pakata. Hyvä reissu. Hyvä kohde. Hyvä seura. Näitä lisää.

Mukavia maisemia pyöräretkeltä

Meidän hotellin läheisyydestä kuvattua

Mansikkakakku

Kyllä se oikeastaan tuntui jo tuhoon tuomitulta asialta, kun ensi kerran sanoin sen ääneen: mansikkakakkua äitienpäivänä. Kerran siinä onnistuin, mutta se oli isänpäivä. Toisaalta mietin, että mielikuvaharjoitteiden teko saattaisi auttaa pääsemään loistotulokseen. On aika ihmeellistä, että kondiittorin tyttärenä en ikinä suoriudu leivonnasta kunnialla. Vaikka kuinka olen vierestä katsonut ja hyvällä ruokahalulla syönyt. Äiteen kakkuja. 

Onneksi olen myynyt joskus Tupperwaren tuotteita. Nyt niille on käyttöä. Hyvään tulokseen pääsee, kunhan välineet ovat kunnossa. Raaka-aineetkin olivat tuoreet. Ostin uuden leivinjauheenkin, vaikka ei se kaapista löytynyt vielä kovin vanhaa ollut. Parasta ennen 2013 se oli. Kuin uutta.

Kyllä vielä naurattaa

Kakkutaikinan teko sujui hyvin. Munat ja sokeri vatkautuivat hienosti ja jauhot siivilöityivät mallikkaasti. Jos tässä joku voisi mennä vikaan, se olisi se paistaminen. Uuni usein ottaa hommat omiin käsiinsä, eikä anna mitään mahdollisuutta korjata tilannetta. Niin taisi käydä myös nyt. Piruuttaan lämmitti taikinaa niin, että se turposi ja kertakaikkiaan turskautti osan itsestään laitojen yli. Hirmu kivat ja käytännölliset kakkutipat roikkuivat uuniritilästä ja todella taiteelliset taikinatikut sain irrottaa uunin pohjalta. Tulipa putsattua uunikin leivonnan ohessa. Eipä tarvitse juhannukseksi sitäkään pestä. Eikä jouluksi.

Kuin strömssössä

Kakkupohjasnäcksit suoraan uunin pohjalta

Kakkupohja oli aikalailla fiasko. Aivan järkyttävä tekele. Irrotin pohjan vuoasta, ja ilokseni kuitenkin huomasin sen muistuttavan sydäntä. Vuoka toki oli sydämen muotoinen. Silloin, kun taikina tipautti itsensä uunin pohjalle, paniikissa otin kakun pois paistumasta. Saattoi käydä niin, ettei se ollut ihan vielä valmis. Raakahan se vielä oli. Mutta onkos sillä väliä, jos laittaa sen uudelleen uuniin paistumaan? Minä laitoin.

Raasu, kun niin yrittää olla hyvä

Kerman ja mansikoiden ystävänä päätin, että kakusta tulee kakku vaikka ilman pohjaa. Äitienpäiväaamuna kostutin ns. kakkupohjan, laitoin päälle rutkasti pakastemansikoista tehtyä hilloa ja kuorrutin koko komeuden hurjalla määrällä kermavaahtoa. Koristeeksi paljon tuoreita mansikoita. Minähän sen kakun syön, ja minähän syön vaikka mitä. Niin söin tämänkin kakun. Eikä vielä pahasti ole mennyt vatsa sekaisin.

Melkeen kuin itse olisi tehnyt