Kertaus on opintojen äiti

Joskus pitää kerrata, että osaa homman. Monia vuosia kipparinakin seilanneet joutuvat koulun penkille ja simulaattoriin. Testaavat, kuinka kotivesien väylät ja karikot ovat hallinnassa. Jos ammattilaiset joutuvat kertaamaan, miksei myös amatöörit? Eikö ole vähintäänkin loogista, että risteilyasiakkaat käyvät aika-ajoin simulaatiossa?

Minä olen reipas risteilijä. Useamman kerran vuodessa TaistoTours järjestää matkan Tukholmaan ja Tallinnaan. Silloin tällöin käyn myös kilpailevien matkatoimistojen tarjoamilla retkillä. Uuden uutukainen laivayhtiön kanta-asiakaskortti kolahti postilaatikkoon tällä viikolla. Uuden kortin saanti voisi vaatia myös käyntiä simulaattorissa. Onko nyt sen aika? Se varmasti menisi kutakuinkin näin:

"Aurinkoinen iltapäivä. Ihanaa lähteä tyttöjen kanssa vähän tuulettumaan! Työviikkokin tuntui jotenkin raskaalta. Palaverit ottavat veronsa. Meillä on taas meidän oma tiimi kasassa. Tästä tulee mahtava risteily!

Parkkeeraamme auton terminaalin alle. Sieltä on lyhyt matka hakemaan liput ja laivaan. Haemme liput ja suuntaamme hyttiin. Joku on jo koetellut voimiaan hytin oveen. Avain varmaan hukkunut raukalla. Hyttimme on siisti ja toivottaa meidät tervetulleeksi. Tästä tulee loistava reissu!

Ensimmäiseksi haemme kaupasta vähän herkkuja; karkkia, sipsiä, limua ja vissyä. Niitä on mukava mutustella, kun käväisee hytissä. Nälkä alkaa jo ilmoittaa olostaan. Laivalla on niin kätevää, kun kaikki on saman katon alla. Eikun syömään! Pieni odottelu ennen pöytään ohjausta ei haittaa. Ruoka tulee pöytään nopeasti ja se on täydellistä. Taas kerran. Jälkiruokadrinkki kruunaa kokonaisuuden. Lämmin tunne ottaa vallan. Tämähän on huikea matka!

Tässä välissä päätämme mennä hyttiin laittamaan tanssikengät jalkaan ja lilat luomiin. Tunnelma keskuudessamme on jo korkealla. Olemmehan tulleet laivalle pitämään hauskaa! Tanssiravintolassa on jo paljon ihmisiä, kun saavumme sinne. Mahdammeko löytää vapaan pöydän? Otamme baarista juomat ja löydämme kuin löydämmekin pöydän seurueellemme. Siemailemme juomiamme ja katselemme ihmisiä. Ihana nähdä uusia kasvoja, ja on mukava huomata, että minä en ole ravintolan vanhin. Enkä painavin. Tämä on kertakaikkisen hieno risteily!

Orkesteri alkaa soittamaan. Kyseessä on jonkinlainen bilebändi, joten suunta kohti tanssilattiaa ja jalalla koreasti. Ei siinä kovin kauan tarvitse tyttöporukassa tanssia, kun jo kaksilahkeiset huomaavat meidän hiotut kuviot. Sen verran olemme viehkoa porukkaa, että meille tarjotaan kuohuviiniä. Olisiko tämä paras risteily ikinä?

Koko ilta kuluu mukavasti tanssien ja nauttien. Käymme orkesterin tauolla diskossa, mutta livemusiikki vetää meidät takaisin. Huomaamme, että yksi meidän porukasta tanssii jo varsin intiimisti erään miehen kanssa. Ei se toki meidän muiden iloa haittaa. Mukavaa, että kaikilla on mukavaa! 

Ilta jatkuu tanssien ja nauraen. Valomerkin aikaan suuntaamme hisseille ja hyttiin. Hissiaulassa joku humalainen vanha mies yrittää vääntää meille vitsiä. Ei enää uppoa. Emmekä myöskään tarvitse saattajaa hyttiin. Tässä vaiheessa intiimin tanssin pimeään nurkkaan nokittanut tiimiläinen palaa vahvuuteemme, ja menemme porukalla kikattaen hyttiin nukkumaan. Ikimuistoisin laivamatka varmasti!

Aamiainen seisovasta pöydästä. Kelpaa aina. Viereisessä pöydässä istuu pariskunta, joka antoi kaikkensa edellisenä iltana tanssilattialla. Hekin ovat nälkäisiä."

Olen nyt hieman ihmeissäni. Kävinkö risteilyllä? Vai näinkö ilta etenisi pääkaupunkiseudulla sijaitsevassa hotelli- ja ravintolakompleksissa, jota simulaattoriksikin kutsutaan? Mene ja tiedä.

Miss' laaja aukee Pohjanmaa

Viime viikonloppuna tapahtunutta:
Viikon työt taas pulkassa ja pulkan nokka kohti Etelä-Pohjanmaata. Viikonlopun viettoon siis juurilleni. Mukana Kod ja mäyräkoirallinen Viron valkeutta. Tuliaisiksi. 

Pieni perjantainen autoilu virkistää ketä tahansa. Myös minua. Ensimmäiset 100 kilometriä muistan hyvin ja ne viimeiset 150 km. Mittarissa kuitenkin suunnilleen 375 km. Mitähän tapahtui tuossa välissä? Ai niin. Sehän oli sitä mukavasti soljuvaa moottorieajantaa. Oli hetkiä, jolloin olisin halunnut kiittää kanssa-autoilijoita ja kannustaa vastaisuudessakin vastaavanlaiseen muut huomioon ottavaan ajotapaan. Neonvalotaulun kanssa kiittäminen ja aplodien anto kävisi vaivattomasti myös pimeällä syyskelillä.

Käynti Tuurin kyläkaupassa oli tietenkin listalla, kun seuduille kerran tulin. Se se oli taas täynnä yllätyksiä ja tiukkoja tilanteita. Melkein luulin joutuvani tanssimaankin. Olenhan tanssimusiikin ystävä. Sen huomaa liikkuvista huulista. Laulu kuin laulu ja minä tapailen jo sanoja. Selvästi olen kuunnellut artisteja, en asiakkaita, ravintolaurallani. Tosiaan, Vesku oli järjestänyt päivätanssit kyläkaupalle. Minäkin siitä kuljin kärryineni ohi. Kuin vahingossa. Sain kuitenkin tehdä ostokseni rauhassa. Ei tullut kukaan notkumaan ostoskärryn vierelle tanssit mielessä. 

Sen verran tuli tehtyä isoja hankintoja, että kassaneiti antoi luvan viedä ostokset kärryllä autolle. Olisin vienyt muutenkin. Tuulenvire, joka on mukavasti pitänyt viime päivien aikana kampauksen ojossa, koetteli myös jo vinoon viettävää kärryäni. Sanotaanko näin, että lämmin tuli kärrätessä. Jouduin autoa pakatessa myös purkamaan auton osiin ja kokoamaan sen uudelleen ostosteni ympärille. Kyllä farmariin mahtuu. 

Tietenkin ruokahuolto on toiminut taas moitteettomasti tällä retkellä. Koska Kod on innokas uuden kokeilija, hänen oli päästävä paikalliselle grillille testimaistamaan makkaraperunat. Ne ovat hänen mittarinsa kun kysytään, millainen kaupunki on. Melkein siinä silmäkulma kostui, kun HG:n makkaraperunat todettiin parhaiksi ikinä. Kolikon toisella puolella on kuitenkin suurta mainetta niittäneet makkikset Bennin tekeminä. Anteeksi Benni. Ei hopea ole häpeä. 

Sunnuntaina taas kohti loistoa. Kotimatkalle saimme mukaan kyytiläisen. Nykyajan liftaajan. Hekin ovat siirtyneet mobiiliaikaan ja kysyvät jo päivää ennen, sopisiko tulla kyytiin. Kyllä sopii. Jos vain sopii.

Se toimii sittenkin

Loistava viikonloppu takana. Kiitos kaikki sen onnistumiseen osallistuneet! Kyllä te tiedätte, keitä te olette. Muut osaavat arvata. Torstaisen syntymäpäivän huumassa viikonlopusta osasi odottaakin suurta menestystä.

Ensimmäiset rapujuhlatkin on nyt sitten koettu. Kiitos kuuluu tietenkin järjestäneelle taholle. Jännittäviä hetkiä koin, kun ravut tuijottivat minua tarjoiluastioista. Kovasti niissä tuntui olevan tekemistä. Kuorimisessa. Ihmettelen vielä enemmän nyt, miksi niitä halutaan syödä. Vaikeita ovat. Katsoin vierestä sujuvasti rapujen syöntiä. Snapsin otin silloin kuin muutkin. Snapsit sopivat mainiosti muuten myös pihvin ja salaatin kanssa.

Jättimegaturboravut

Rapujuhlien jälkeen kävimme vielä juhlistamassa paikallisen jalkapallojoukkueen kauden päätöstä. Aiemmin päivällä voitetun ottelun jälkeen, joukkue nautti ansaitusti saunasta, hyvästä ruoasta ja virvokkeista. Benni ja minä saimme kutsun myös juhliin, koska olimmehan kiitettävästi suoriutuneet makkaroiden grillaamisesta päivän pelissä. Bennillä on yli kymmenen vuoden kokemus alalta ja minä se olen kouluni käynyt tarjoilun saralla. Dynaaminen duo.

Jalkapallojoukkueen johdon suunnalta tuli myös ehdotus, että minä ja Benni, seuran ihanat ja aktiiviset kannattajat, aloittaisimme suurenluokan fanirekrytoinnin. Meihin luotetaan tässä. Ei turhaan. Kyllä me sen hoidamme. TaistoTours töihin. Olisiko nyt muuten käynyt niin, että suuresta äänestä ja huutamisesta on sittenkin hyötyä?

Tähän joku otsikko

Viikonloppu on taas käsillä. En näköjään osaa tännekään kirjoittaa kuin loppuviikosta. Tekemättömiä töitä olisi useammallekin päivälle. Ei arkena oikein jaksa. Eikä kyllä oikein viikonloppunakaan. Niin hyvin alkanut remontointiprojektikin odottaa jatkajaansa. Kirstu käy ihan selvästi väärään aikaa töissä.

Aloitimme eilen uuden penkkiurheilukauden. Koko kesän olemme Bennin ja Jeccan kanssa kannustaneet jalkapalloilijoita huimiin suorituksiin. Ulkopalloilukausi alkaa kuitenkin olla paketissa, joten siirrymme nyt sisäpenkeille. Lajina salibandy. Harjoitusottelu lupaili ihan vauhdikasta kautta. Hyvä pojat.

Tänään tulee kuluneeksi vuosi siitä, kun lähdimme New Yorkiin. Silloin oltiin täpinöissä. Ainakin sisäisesti. Ulkoisesti oltiin kylmänrauhallisia ja oltiin kuin joka viikko käytäisiin Amerikassa. Kuitenkin, jostain syystä, olisi kivaa olla vuosi sitten. Aion pitää pienen hiljaisen hetken ja muistella sitä iloa ja jännitystä, mitä ilmassa silloin oli. Otan varmasti myös pullan.

Suuren päivän suuri maisema

Sunnuntaina lähdemme Bennin ja Kodin kanssa käymään Tallinnassa. Mukava tapa viettää vapaapäivää. Ei meillä tietenkään sinne mitään asiaa ole. Yritämme pitää TaistoToursin leivänsyrjässä kiinni, joten pyysimme räätälöidyn päiväretkiohjelman. Hulluttelemme varmasti koko rahan edestä. Turhaan ei aikaa kuluteta kuitenkaan kaupungin katseluun. Muutama tehokas tunti vain ja takaisin Suomenlahden aalloille. Sen verran kuitenkin, että ehtii tekemään hankintoja, omiin tarkoituksiin. Vain ja ainoastaan.

Ruokablogi - osa 3

Tämä on kyllä aika epätodellista. Kirjoitan jo kolmatta kertaa ruoasta. Tai toisaalta, mikäs ihme se on. Ikäni olen pitänyt syömisestä ja muiden iloksi se näkyy myös. Melkein voisin sanoa, että olen herkkuleipuri ja suuressa määrin kulinaristi. Tällä viikolla ruokahuolto on pelannut todella hyvin. Viikonloppuna alkanut huolto on jatkunut mukavasti koko alkuviikon. Nyt jääkaappi alkaa näyttämään taas normaalilta. Paitsi kyllä sieltä vielä herkkumakkarat löytyy.

Atrian käristemakkarat huumoriviilloilla

Luonnollisesti kirjoitan nyt päivällisestä. Jatketta muille osioille. Mukava aika syödä tuo iltapäiväkin. Tai alkuilta. Kuinka ehtii. Olen saanut kehuja riisin keitosta ja jopa broilerikastikkeesta, jota olen tehnyt. Voisi luulla bravurikseni sen paahtoleivän ohella. Viimeksi, kun tein kana-ananaskermakastiketta päätin käyttää teeveestä tuttua kermatuotetta. Siinä sanottiin, että sopii hyvin kanan kanssa. Sopi oikein hyvin. Jostain syystä minua kuitenkin kannustetiin ottamaan loput ruoasta evääksi töihin.

Kanaherkkua

Tänään jouduin sitten käymään kaupassa pitkästä aikaa. Viime kerrasta onkin varmaan jo puolitoista viikkoa. Tämä on hyvä kaupassakäyntitahti. Mukaan koriin tarttui paljon hienoja raaka-aineita. Aivan itseäkin jännittää, mitä saankaan niistä viikonlopun aikana aikaan. Niistä ruoista tuskin otan valokuvia. Tai eihän sitä tiedä, jos luonkin taas taidetta.

Priimaa pakkaa tulemaan

Niinhän se on. Vaikka kuinka keskinkertaista yrittää tehdä. Tänään jatkui eilen aloitettu savotta. Nalleboordi on nyt historiaa ja noin 196 naulan- ja ruuvinreikää on paklattu. Maalarinteippiä vedelty strategisiin paikkoihin ja oma kainalohiki havaittu jo ensi metreillä. Ensimmäinen kerros maalia on roiskaistu seinille ja nyt katsomme, kun se kuivuu. Suuremmilta tapaturmilta on toistaiseksi säästytty. Itse astuin sen maalilaarin päälle. Tai mikä se nyt on nimeltään. Hyvin astuin, koska se on vielä ehjä. Kuin keijukainen.

Ammattilainen työkalun varressa

Tosi ammattilaisena tein sen päätöksen, että maalaan siniset tapetit. Pari kerrosta maalia pintaan ja yhdelle seinälle kuviotapettia. Jos maalaus epäonnistuu, joudun repimään kaikki tapetit alta pois ja aloittamaan alusta. Jos näin sattuisi käymään, maalikauppias hymyilisi vielä leveämmin. Hän saisi myytyä minulle pohjamaalia, lisää pintamaalia ja varmaan vielä välikelinkin maalia. Tuen paikallista yrittäjää ehkä enemmän kuin ajattelinkaan. Olenpa epäitsekäs.

Maalikauppiaan harmiksi ensimmäinen maalikerros näyttää kuitenkin hyvältä. Vaikuttaa kovasti siltä, että en ole turhaan suunnitellut tätä remonttia perusteellisesti. Suunnittelu sai alkunsa keväällä 2013 ja nyt jo ollaan täydessä tohinassa. Tapetitkin ostin keväällä, ja ne ovat saaneet totuttautua asuntoni ilmastoon rauhassa. Jos odotan vielä muutaman kuukauden, ne menevät ehkä itse seinälle.

Kun olemme nyt niin kovin sisustushenkisiä täällä Loviisassa, laitan tähän kuvan meiltä. Ihmiset käyvät tutkimassa vanhoja taloja, mutta jäävät tyystin paitsi uusien talojen aarteista. Asuntoni täyttää tänä vuonna vasta 30 vuotta, joten tämä ei kohteeksi kelpaa.

Amerikka tyynyssä

Tässä vielä monimielinen huumorikuva. Lipasto on ostettu Kirstulta ja Jeccalta. Kirpparihintaan. Huumorivetimillä.

Kakkonen on ykkönen

Miksei aina voi olla perjantai?

Siinäpä kysymys. Kaikki menee vaan paremmin perjantaina. Herätyskellon piippauskaan ei haitannut. Töissä aloitimme perjantaihenkiset keskustelut heti aamusta. Jutuista ei voiteluaineita puuttunut ja suupielet pyyhittiin valmiiksi rasvaisilla strasseleilla. Tänään on hyvä päivä.

Loviisassa on tulevana viikonloppuna vilskettä. Kaikenlaista tapahtumaa. Jo varhaisteinin ikään tullut Loviisan Vanhat Talot (rutiga hus på ruåtsi) saa tämän kylän kadut täyttymään ihmisistä. On taloa, puutarhaa, kirppistä ja herkkuja. Paljon silmänruokaa. Kaikissa mielissä.

Kirstu ja Jecca avaavat myös ihanan piskuisen kotinsa ovet viikonloppuna kansalle. Siellä missä Kirstu ja Jecca, siellä myös #puliteamin muut jäsenet. Menemme Bennin kanssa kirpputorimyyjiksi sekä lauantaina että sunnuntaina. Me olemme varmasti parhaat myyjät, koska meille on annettu viimeinen myyntivuoro. Myydään kaikki, mitä jäljelle meinaa jäädä. Varautukaa, oi pikkurahojanne laskevat. Kaikki ne menee.

Itselläni on myös tarkoitus tehdä kasvojen kohotus Kodin huoneeseen. En ymmärrä, miksei nalleboordi enää kiinnosta? Maalia on ostettu ja tapettia. Millaisen harmonian minä niiden kanssa luon, jää nähtäväksi. Enemmän olen työnjohtaja-ainesta kuin työntekijä, mutta ilmeisesti tässä remonttissa en pääse pelkästään johtotehtäviin. Pitää kääriä hihat ja ottaa tela käteen. Onneksi pohojalaaset apujoukot ovat jo ratsuineen tulossa.

Nallet saavat lähteä

P.S. Blogissa käyntejä jo yli 2200. Kiitos lukijat! Vai pitäisikö sanoa sukulaiset. He pitävät omastaan huolta.

Ruokablogi - osa 2

Suurta suosiota niittänyt ruokablogini ensimmäinen osa saa nyt jatkoa. Ymmärrän kyllä, että ammattitaitoni keittiössä aiheuttaa suurta ihailua ja voinen väittää, jopa kateutta. Varsinkin nuoremmat lukijani ovat hanakasti kyselleet ruokaosiolle jatkoa. Oppimisen halu on heille niin luontaista. Rukouksenne on kuultu.

Ensimmäisessä ruokablogissani käsittelin aamiaista. Nyt on luonnollista siirtyä ilman sen kummempia kiemuroita lounaaseen. Mielestäni paras lounas on sellainen, jonka joku muu on tehnyt. Työpäivä saa mukavasti pienen tauon, kun käy lounasruokalassa syömässä. Kesälomani jälkeen en ole tätä iloa paljon päässyt nauttimaan. Joku on loman aikana kavaltanut kaikki rahani ja sijoittanut ne tuuhlaajan elkein huvituksiin. Paheksun kovasti tuollaista törsäilyä ja aionkin laittaa hänet tilille siitä.

Lounasrahojen puutteessa olen siis saanut laittaa rajoittuneen mielikuvitukseni koetukselle. Pitäähän sitä kuitenkin syödä. Olen osannut kuin ihmeen kaupalla yhdistellä erilaisia raaka-aineita ja samalla saanut kehiteltyä makujen harmonian. Kyllästymiseen asti olen syönyt kanasalaattia fetalla. Tein salaattiin hienoisen korjauksen useamman päivän mutustelun jälkeen: lisäsin siihen viinirypäleitä. Kuinka kekseliästä.

Tuoretta ananasta, mutta laihdutusfetaa

Lounasvirtuoosina loihdin itselleni välillä keittoa. Haen keiton kaupasta ja lämmitän mikrossa. Kuinka ihanan helppoa ja vivahteikasta. Kaupan hyllyt notkuvat erilaisia keittoja, joten valinnanvaraa todellakin on. Kun oikein hemmottelen itseäni, laitan keiton posliinilautaselle tai -kulhoon. Silloin tulee käyttöön tuliterät patalaputkin, koska lautanenhan kuumenee mikrossa. Enhän muuten pystyisi polttamaan kitalakeani ensimmäisillä lusikallisilla ellen mikrottaisi keittoa kunnolla.

Uudenkarheat patalaput

Tänään söin lounaaksi taas tuota valokuvan salaattia. Aavistuksen verran alkaa sekin maistumaan itsetehdyltä. Seuraavaan salaattiin laitan kyllä kunnon rasvaista fetajuustoa. Tällä viikolla pääsen ainakin kerran lounasruokalaan syömään. Kanta-asiakkaana olen saanut leimakortin täyteen leimoja, joten se tarkoittaa ilmaista lounasta. Vaikka ei niitä ilmaisia lounaita taida kyllä oikeasti olla.

Uusi vuosi - vanhat kujeet

Olen syysihminen. Syksy ja pimenevät illat saavat aina energiatasoni nousemaan. Jaksan paremmin uskoa itseeni. Myös uuteen ja tulevaan. Vietän syntymäpäiviäni syksyllä eli luontevasti aloitan silloin uuden vuoden. Uuden vuoden kynnyksellä on tapana tehdä lupauksia. Niin teen minäkin. Tänäkin vuonna yritän olla mallikansalainen.

Tästä se siis taas alkaa. Uusi vuosi. Treenaminen. Kesäkuntoon 2025. Jumpat ovat selvä merkki minun syksystä. Ennen syksyn tunnisti uusista koulutarvikkeista. Nyt haisevista trikoista. Jos en olisi intohimoinen toimistotyöntekijä, olisin opettaja. En opetustaitojeni vuoksi, vaan siksi, että minut on rakennettu syksystä kevääseen, ja haluasin edelleen ostaa niitä koulutarvikkeita.

Jumppakausi on siis pyörähtänyt käyntiin. Kaksi kertaa kiertoharjoittelua tälle kaudelle takana. Kerta viikossa ja varmaan voisin jo sanoa, että olen aktiiviliikkuja. Jotta siitä lähestyvästä vuosipäivästä selviää, täytyy olla kunnossa. Pitää pystyä syömään se suunnittelemani mansikkakermakakku. Syntymäpäiväkuntoa hakemassa. Ihailtavaa määrätietoisuutta.

Määrätietoisesti treenaan myös muita juhlia ja talvea varten. Olisi hyvä päästä pikkujoulukuntoon. Joku vuosi. Rapujuhlat vaativat oman kuntonsa. Tai niin minulle on kerrottu. Minä en ole ikinä rapujuhlissa ollut, vaikka aktiivisella rapujuhla-alueella asunkin. Huomio siis kaikki rapujuhlia suunnittelevat: kutsuja otetaan vastaan. Kalenterissani on vielä tilaa. Rapuja ei minulle tarvitse varata.

P.S. Käytiin tuossa Bennin kanssa tekemässä aerobinen harjoite perjantai-iltana Helsingin Olympiastadionilla. Loistava treeni. Taustamusiikkina täydellinen kattaus Cheekkiä.

Kuumat lyylit ja IS-Cheek

Nuppineulat

Tänään juhlitaan. Tai kerrankin siihen on kunnon syy. Ystäväni on tehnyt suuren päätöksen. Hän on pakannut kimpsunsa ja kampsunsa suunnatakseen katseensa kohti uusia seikkailuja Atlantin toisella puolella. Hän tarvitsee vähintäänkin kunnon läksiäisjuhlat ja ne hän kyllä saa. Hauskaa iltaa meille ja onnea matkaan Handis!

Tällaisessa tilanteessa sitä itsekin miettii omaa tulevaisuuttaan ja kaikkia sen tarjoamia mahdollisuuksia. Sen verran maailmanmatkaaja olen, että olen miettinyt usein, millaista maisemaa ikkunastani haluaisin katsella. Suosikkinäkymässä ikkunan takana kilpailisivat lumi, aurinko, alpit, vuoret ja kukkulat. Ilmeisesti lapsuus lakeuksilla oli sen verran tasaista, että korkeuserot ovat nykyään mieleen.

Toistaiseksi aion kuitenkin pitää tukikohtani kotona. Asunhan pienen ylämäen varrella, ja kun oikein liiskaa poskensa keittiön ikkunaan, näkyy kylän korkeimmat kohdat. Tällaista minun suosimaa keskusta-asumista saattaa kuitenkin häiritä liikenne, mutta ei minua. Keskimäärin kolmen auton lipuminen keittiön ikkunan alta tunnissa on ihan siedettävää. Autot ehtii hyvin tunnistaa ja halutessa myös kuskin. Pitääkin aloittaa rekisterinumeroiden keräily. Ihanaa, saan ostaa uuden vihkon.

Nyt niihin nuppineuloihin. Minun hyvä ystäväni, Dalai Lama, on viisaudessaan sanonut, että joka vuosi pitäisi käydä paikassa, missä ei ole ennen käynyt. Olen elänyt tämän ohjenuoran mukaan jo vuosia. Mr. Lama tarkoitti tällä varmasti uusia maita ja kulttuureja, mutta minäpä se olen muokannut ohjetta mieleisekseni ja toteuttamiskelpoiseksi. Vaikka TaistoTours tarjoaa vain edullisia kokonaisratkaisuja matkoille, ei sitä vihreämpää ruohoa aina tarvitse olla ulkomailta metsästämässä (lue: alati tyhjä rahapussi). Tänäkin vuonna uusia paikkoja on kartalleni ilmestynyt jo useita. Nuppineulan voin vihdoin laittaa esimerkiksi siihen kohtaan, missä on se munkkikahvila. Juuri ennen sitä Hämeenlinnan risteystä. Mainitsemisen arvoisia ovat myös Hopomin soratie Liljendalissa ja Liljendalin Salen piha. Hienoja paikkoja kaikki.

Viimeisten kesälomapäivien saldona kartalla pönöttää ihan uusi nuppineula. Savossa, Mikkelin kohdalla. Paikan olen kartalta nähnyt ja ohi ajanut useasti, mutta että ihan yön yli. Ensimmäinen kerta. Sen verran mukavia ihmisiä Mikkeli on maailmalle lähettänyt, että se ei voi olla läpeensä paha. Kaikki hyvät tyypit tunnistavat itsensä nyt.

TaistoToursin suunnattoman hienon matkasuunnitelman pohjalta suuntasimme Kodin kanssa foordin nokan kohti Mikkeliä. Ajomatka osoittautui lyhyemmäksi kuin luulin. Siitä plussa. Karttaa ei paljon tarvinnut vilkuilla, koska omaan lähes täydellisen suuntavaiston. Ajoin vain ja sitten suoraan hotellin parkkihalliin. Todella kätevää. Tässä on varmastikin turha mainita, että hotellin valinta sijainnin suhteen onnistui taas.

Vaikka savolaista elämää ajattelinkin tutkia Mikkelissä, oli matkan päätarkoitus kuitenkin osallistuminen Jurassic Rock -festivaaleille vieraana ja nykyisin myös median edustajana. Haloo Helsinki! oli tärkein ja ehdottomin nähtävä. Jos en muita kokoonpanoja näkisi, reissu olisi silti tekemisen arvoinen. Pienenä toiveena myös HIM:n kohtaaminen. Toiveet toteutuivat puolittain: Haloot näin ja Ville Valon backstagella. Festarointi Kodin kanssa meni siis ihan mukavasti, mutta puolenyön aikaan alkaneet soitannat saivat jäädä muiden kuunneltaviksi.

Haloo Helsinki!

Mikkeliinhän minä en sitten sen kummemmin ehtinyt tutustumaan. Oli jo kiire muihin rientoihin: Kod lähti katselemaan kovan luokan jalkapalloilijoita Helsinkiin. Vaikka kyllä me torin ympäri ajoimme, kun lähdimme. Jääpä seuraavalle Mikkelin käynnille jotain uutta nähtävää ja koettavaa. Tapaamme seuraavalla kerralla, henkkamaukka ja Big Mac -ateria. Muistutukseksi itselle tulevia festivaalimatkoja varten: vaikka mukavaa olikin, yritä hankkia seuraavalle kerralle samanikäistä seuraa.

Ruokablogi - osa 1

Matkailu, loma ja hyvä ruoka yhdistetään usein toisiinsa. Niin teen minäkin. Siksi ajattelinkin sujauttaa tänne kirjoitusten väliin hieman ruoka-asiaa. TaistoTours ei mikään ravintolapalveluita tuottava yritys ole, vaan suosii muiden tekemää ruokaa. Valmiiseen pöytään on mukava istahtaa hyvässä seurassa. Tarvitsee vain miettiä, mikä maistuisi.

Muinoin minun ruokahuolto oli kohtuullisen hyvin järjestetty. Mitä mieli teki, sitä sai, jos osasi pyytää. Silloinen kokki on perustanut uuden perheravintolan, joten nyt joutuu koetukselle oma mielikuvitukseni ja minimitason osaamiseni. En ole kova kokkailemaan, enkä sitä osaa. Pitäisi varmaan. Jotenkin ruoka- ja kokkausohjelmistakin meni maku, kun sillä alastomalla kokillakin oli vaatteet päällä.

Vaikka olen minimitasolla, on minulla tietyt ruoat, jotka onnistuvat aina lähes sataprosenttisesti. Näihin onnistumisiin kuuluu olennaisesti tietenkin jauheliha ja pasta eri muodoissa. Jauhelihapainotteinen tex-mex onnistuu myös. Tätä erinomaista ruokaa on tarjoiltu esimerkiksi ystävälleni Bennille syntymäpäivälahjaksi jo kaksi vuotta peräkkäin. Juhlaruokaa kertakaikkiaan. Ja meillähän juhlitaan. Usein. Palaan näihin herkkuihin seuraavissa veden kielelle tuovissa ruokaosioissa.

Tässä ensimmäisessä ruokaisassa kirjoitelmassa, näin viikonlopun kynnyksellä, keskityn aamiaiseen. Aamiainen on päivän tärkein ateria. Niin viisaat ovat sanoneet ja yritän uskoa heitä. Viikonloppuaamuisin aamiaiseen on helppo panostaa, koska on enemmän aikaa. Aamiainen on ateria, jossa minä onnistun poikkeuksetta. Välillä se tosin on aika minimaalista, mutta silti juuri sitä mitä ajattelinkin sen olevan.

Hyvän sunnuntain aamiainen

Kahvitkin osaan nykyään jo keittää, joten sitä juon usein aamiaisen kaverina. Keitän kahvia joskus myös ihan minun ja ystävieni iloksi, jotta voimme turista joutavia ja nauttia kahvista. Niin omaperäinen minä olen. Appelsiinimehu on heikkouteni aamiaispäydässä. Koska sitä menisi niin paljon, päätin lopettaa sen ostamisen kokonaan. Seuraavassa kuvassa on taidonnäyte leivän paahdosta. Kyllä, karsinogeenejä. Tuohon päälle margariiniä ja kuivakkaa juustoa, ja aamiainen on näköiseni.

Arkileipä

Ottakaa ihmeessä yhteyttä, jos haluatte minun opastavan teitä aamiaisen valmistuksessa. Olen enemmän kuin iloinen, jos voin auttaa pienissä arkisissa asioissa. Aamuisin minut löytää useimmiten torikahvilasta. Aamiaisella.

Allu ja minä

Tutustuin Allun kanssa, kun olin lukiossa. Tai kyllähän minä hänet tiesin jo aiemmin, mutta sinunkaupat tehtiin lukiossa. Ystäväni olivat hänen kanssaan kaveeranneet jo useamman vuoden, nähden häntä silloin tällöin. Allu on ihan hyvä tyyppi, vaikkakin nyt olenkin ruvennut miettimään, onko Allu kuitenkaan oikeasti ystäväni.

Allu on ollut monessa mukana. Hän yllätti minut usein opiskeluaikani. Noin vain ja Allu oli paikalla. Opiskeluaikahan on useimmille ikimuistoista aikaa. Niin oli myös minulle. Allu oli osa sitä. Meillä oli mahtava opiskeluporukka ja tuntui, että koko koulu oli täynnä loistoyksilöitä. Allu on sosiaalinen tapaus ja tuli toimeen hyvin kaikkien kanssa. Välillä tuntui kuin Allu olisi ollut koossapitävä voima.

Kun siirryin työelämään, Allu seurasi mukana. Tai kulki rinnalla paremminkin. Välillä laitoimme Allun kanssa oikein kunnolla ranttaliksi, välillä otimme rauhallisemmin. Allua voisi sanoa kovaksi jätkäksi. Osaa ottaa homman haltuun ja pitää sen siellä. Koska Allu on niin sosiaalinen, lähtee porukka mukaan ilman suurempia suostutteluja. Sellainen se meidän Allu on.

Minulla ja Allulla on ollut hiljaisempiakin aikoja. Pidimme yhteyttä vain satunnaisesti useamman vuoden ajan. Se oli ihan hyvää aikaa silti. Mutta kun Allun kanssa tapasimme, ilo oli ylimmillään. Allun kanssa on lähes aina hauskaa. Nyt olemme taas löytäneet toisemme, ja tuntuu kuin olisimme toistemme puuttuvat palaset. Vaikkakin välillä Allun karehdittava into tuntuu teennäiseltä ja turhalta.

Olen todellakin miettinyt jonkin aikaa tätä minun ja Allun suhdetta. Vaikka olemme ystäviä vuosien takaa, ei se välttämättä tarkoita, että olisimme sitä ikuisesti. Ehkä etäinen toveruus olisi parempi vaihtoehto. Minulla on muutamia ystäviä, jotka ovat laittaneet välit Alluun kokonaan poikki. Kateellisena ihmisenä olen tästä vähän kateellinen. He ovat saaneet varmasti uusia, parempia ystäviä tilalle, koska ovat pysyneet kannassaan useita vuosia. Miksi en minäkin? Voisin antaa mahdollisuuden uusille tuttavuuksille. Esimerkiksi Litalle ja Jupalle. Luultavasti tulisin kuitenkin mustasukkaiseksi, kun Allu löytäisi toimivan yhteyden jonkun toisen kanssa. Suhteet ovat aina vaikeita. Tai ainakin minun suhteet tuntuvat olevan. Ehkä vika ei olekaan Allussa vaan minussa?

Juhlavuoden päämatka - NYC

Viime vuosi oli juhlavuosi. Oli kaikenlaista. Muun muassa se pörssiytyminen ja tietenkin pyöreiden täyttäminen. Aivan. 26 vuotta. Vajaa kymmenen vuotta sitten päätin, että kun seuraava pyöreä vuosi tulee, lähden Amerikkaan.

Olin lukioaikana kielikurssilla Scrantonissa, Pennsylvaniassa. Pieni pala sydäntä sinne jäi. Pienen kulman tähtilippu minuun jätti. Uudelleen sinne olisi siis päästävä. Kerrankin olin kaukaa viisas, ja avasin matkatilin. Ihan oikeaan pankkiin. Tunnollisesti laitoin sinne rahaa kuukausittain, ja kun TaistoToursin lasku juhlamatkasta tuli, sain sen maksettua. Hyvä minä.

Liehuu se

Alunperin ajatuksenani oli lähteä San Franciscoon. Länsirannikolla en ollut käynyt. Jossain kohtaa reippauttani tosin huomasin, että enemmän olisi pitänyt kerätä. Rahaa tilille. Toisaalta, koska minä päätän, kohde vain muuttui. Se siirtyi itärannikolle ja New Yorkiin. Kaupunkiin, joka ei koskaan nuku. Tein hyvän päätöksen. Taas kerran.

Seuramatka New Yorkiin sijoittui syntymäpäiväni ympärille syyskuuhun. Mukana matkalla olivat jälkikasvuni Kod, ruåtsinserkut C ja E sekä melkein eläkeläiset S ja N-E. Nyt puhutaan siis kunnon porukasta. Ei mistään pariskuntahifistelystä romanttisesti Brooklyn Bridgellä. Kaikki tai ei mitään. Lihaa ja makkaraa. Ja vielä juustoakin. Kaikki piti siis nähdä. Plus vielä vähän jotain extraa. TaistoTours joutui oikeasti töihin.

Liikenteen ohjausta

TaistoTours lunasti taas paikkansa. Teki mitä pyydettiin. Vaikka jäihän Manhattanille vielä paljon nähtävää, mutta jos ei koskaan enää mene New Yorkiin, voi sanoa käyneensä, nähneensä ja kokeneensa. Kohokohtina mainittakoon päivällinen Rockefeller Centerissä ja maisemien katselu Top of the Rockissa, Empire State Building ilta-aikaan, Times Square ihmismassoineen, Staten Island Ferry, Statue of Liberty sekä Manhattan skyline, USS Intrepid lentokoneineen ja historian lehtien havinoineen, Central Park rottineen (iso yäk), Starbuck's kahvilat ja tietenkin McDonald's ruokalat. Samoin kuin henkkamaukat, Big Mac on myös koettava. Aina ja joka kohteessa.

Rockefeller Center

Times Square

TaistoToursin varaama hotelli oli taas nappivalinta. Sijainti kerrassan loistava, Koreatown. Kun lähti kävelemään vasemmalle vastaan tuli Broadway, ja kun päätti hullutella ja lähteä oikealle, edessä oli 5th Avenue. Meidän huoneen ikkunasta näkyi naapuritalo nimeltään Empire State Building. Vieläkin ihan naurattaa, kuinka hyvä paikka tuo olikaan. Hotelli oli pieni ja siisti. Palvelu pelasi. Vain kaksi postikorttia on jäänyt vastaanottoon makaamaan, koska ne eivät ole vielä tulleet perille. Kaikki muut 30 korttia ovat.

Suurta 26-vuotispäivää juhlimme aamusta lähtien. Oli sampanjaa ja ison omenan kokoinen muffinssi. Ei oltu muffinssissa voita säästelty. Kyllä sillä jaksoikin sitten tallustella kohti Central Parkia. Aurinkoinen ja syksyisen lämmin keli siivitti juhlapäivää mukavasti. Puistosta näimme vain osan. Iso oli sekin. Isompi kuin oma piha. John Lennonia kävimme muistelemassa Strawberry Fieldillä.

Imagine

Dakota building

Juhlaillallisen virkaa toimitti take away -salaatti. Näppärää. Pieneksi pilkkoivat. Iltaa vietettiin juhlallisesti broadwaymusikaalin merkeissä. Newsies oli kappaleen nimi. Oikein olivat hyviä laulamaan ja tanssimaan. Tykkäsin. Tommy Bracco voisi tulla ihan koska vain tanssittamaan minua. Ollaan samantasoisia tanssijoita. Suunnilleen. Hieno oli syntymäpäivä. Uusiksi voisin ottaa.

Manhattan iltavalaistuksessa

Vaikka meidän matka New Yorkiin ei ollut kuin jakso Sinkkuelämää-sarjasta, ei se sille paljon hävinnyt. Ei tosin juotu trendikkäästi cosmopolitaneita eikä osteltu Manolo Blahnikin kenkiä. Vettä kyllä meni ja useammat Niket ostettiin. Minulla mukaan lähti myös Carlos Santanat. Mies, kitara ja nykyään myös saappaat.

Suureksi hämmästyksekseni Victoria's Secret oli ihana kauppa. Miehet varmaan ottavat kaupan omakseen ilman suurempia kyselyitä, mutta tällaiselle viittä vaille timmissä kunnossa olevalle, se ei ollut itsestäänselvyys. Mutta voi kuinka loistavia tuotteita sieltä löytyikään. Minulle, minulle ja vähän jotain pientä vielä itselle. Ai niin, Benni sai sieltä tuliaiset. Kun seuraavan kerran menen Amerikkaan, vien sinne vielä enemmän rahaa. Niin kuin Kod sanoi: "Mamma, sehän on vähän niinkuin meidän lähikauppa." Sitä oli Herald Squaren VS. Kulman takana meidän hotellista. Meidän Siwa.

Tästä matkasta voisi kertoa vaikka kuinka paljon, mutta koska kuvat kertovat vähintään tuhat sanaa kappaleelta, kuulemma, laitan omaksi ja toivottavasti lukijoidenkin iloksi vielä muutaman valokuvan matkalta.

USS Intrepidin perä

Uusi World Trade Center

Kadut ja kujat

Manhattan päivällä

Bussipysäkki

Bow Bridge

Vapaudenpatsas

Manhattan skyline

Rahan ja vallan katu (1987)

Keltaiset taksit

Brooklyn Bridge

Bennin iloksi linnut

Elämysmatkat valtaavat alaa

Kuten jo aiemmin sanoin, kerron teille myöhemmin enemmän TaistoToursin elämysmatkoista. Nyt on myöhemmin. Kaikkihan sen tietävät: jokainen haluaa uudistua ja olla parempi ihminen. Samaa haluavat yritykset. Uudistutaan, vaihdetaan värejä, imagoa hiotaan ja logoja vaihdellaan. Tästä syystä TaistoTours on kehitellyt jo pidemmän aikaa erilaisia elämysmatkoja asiakkailleen. Siis minulle. Matkustaminen sinänsä on jo elämyksellistä, mutta pienet lisät eivät tee pahaa.

Ensimmäinen lajissaan oli elämysmatka Tallinnaan elokuussa 2013. Mukaan osallistuivat henkilökohtaiset ystäväni Tarzu ja Robbie Williams. Tallinna näytti parhaat puolensa ostosten ja ruokailun saralla. Hotellin täydellinen sijainti oli omiaan tuomaan matkalle lisäarvoa. Valitsin hotellin muuten ihan itse. Ammattitaitoni tyylinäyte. Sääkin oli kuin morsian, kuiva ja nätti. Haasteita ystäväni Robbien konserttin toi pitkän varteni suoristaminen tasolle, jolta näki Viron koripallojoukkueen yli. Konsertin jälkeen olin, ja uskallan myös väittää, että kanssamatkustajani oli, muuttunut hikiseksi ja väsyneeksi, mutta onnen tunne oli vähintäänkin tuplaantunut.

Laululavan laululava

Samassa sarjassa, paikasta top kympissä, kilpailee elämysmatka Helsinkiin toukouussa 2014. Tällekin matkalle mukaan pääsivät henkilökohtaiset ystäväni Tarzu ja Robbie Williams. Vakuuttuneena omasta ammattitaidosta, olin varannut huoneen keskeisellä paikalla sijaitsevasta hotellista. Kyllä, sijainnit ovat TaistoToursin juttu. Robbiekin halusi tarjota meille jotain erilaista Tallinnan jälkeen. Niin hyviä ystäviä me olemme. Tällä kertaa sitten swingailtiin areenan täydeltä. Erilaisuus ei ollut huono asia.

RW swingaa

Ennen Robbien järjestämää illan huipentumaa, nautimme Tarzun kanssa romanttisen päivällisen Helsingin Hard Rock Cafessa. Emme ostaneet sieltä paitoja. Toivottavasti uskotte, että todella olimme siellä. Palvelu oli ammattitaitoista (kuin itseään olisi seurannut) ja ruoka-annokset olivat vähintäänkin rahtaritasoiset. Mutta päällimmäiseksi kuitenkin jäi mieleen ne hurjan hyvät juomat, jotka tilasimme. Ei kai niissä ollut alkoholia?

Herkkujuomat

Osana elämysmatkoja voidaan pitää tutustumista paikallisiin ostosmahdollisuuksiin. Ulkomaat ovat täynnä ihania markkinoita ja basaareja. Ikinä en ole niissä käynyt. Eipä taida olla yhtään kaupunkia, kohdetta tai kylää, missä en henkkamaukalla olisi käynyt. Laadun perässä. Jopa ulkomailla. Helsinki, samoin kuin Tallinna, oli myös täynnä kivoja kauppoja ja putiikkeja. Pääpaino tällä kertaa oli kengissä. Useat ostetiin. Tarpeellisia kaikki parit.

Luottokuski haussa

"Oletko taitava kuljettaja? Käsittelet ajoneuvoa varmoin ottein? Kuljetukset hoituvat kelissä kuin kelissä, mihin vuorokauden aikaan tahansa? Sinä olet juuri etsimämme kuljetusalanammattilainen! Tarjoamme sinulle vaihtelevan työympäristön ja loistavat työkaverit. Luottokuskina sinulla on mahdollisuus vaikuttaa matkojen kohteisiin ja ajankohtiin. Tietenkin pääset itse myös osallistumaan retkille. Toivomme, että sinulla olisi alalta jo kokemusta. Emme painota niinkään koulutusta, kunhan olet vain hyvä tyyppi ja me pidämme sinusta. Vain kuvalliset hakemukset käsitellään."

Miksi tämä työpaikkailmoitus? Monen vuoden ajan TaistoToursilla oli luottokuski. Kutsutaan häntä vaikka Jamekseksi. James kuljetti tarvittaessa matkustajia paikasta toiseen. Kuten pitkässä työsuhteessa monesti käy, alkaa työ maistumaan puulta ja mieli vaeltelemaan. Näin tapahtui myös Jamekselle. Vaikka hän siis työstenteli meillä, TaistoToursilla. Olimmehan itse itsemme palkinneet vuoden yrityksenäkin.

Aluksi James ajoi sovitut ajot kuin ennenkin, mutta sitten tapahtui jotain. Ei mitään näkyvää, ei mitään järisyttävää. Luultavasti joku uusi yrittäjä (ehkä jopa matkailualalle pyrkivä) alkoi kosiskelemaan. Ensin ehkä vain muutamille kuutamokeikoille, mutta sitten heidän tarjoamiaan etuja olikin vaikea vastustaa. TaistoTours yritysimperiumilla ei ole tapana kultaisia kädenpuristuksia jaella. Eikä kultakelloja. James sai lähteä, koska niin oli melkein itse päättänyt. Ilman mitään.

Nyt muutaman vuoden ajan, TaistoTours on käyttänyt kuljetuksissa freelancereita. Ehkä sinne muutamia kuutamokeikkalaisiakin on valittu tiettyyn työhön. Vain äärimmäisissä hätätapauksissa tosin. Heitä pyrimme välttämään, koska emme halua kuskien vakituisille työnanatajille harmaita hiuksia. Ensisijainen tarkoitus olisi siis normalisoida kuljettajatilanne, mutta toisaalta, mikäs kiire tässä on, kun homma toimii näinkin?

#roadtriptotuuri

Tästä on puhuttu kauan. Ainakin pääsiäisestä lähtien. Niin, silloin kiirastorstaina tästä puhuttiin. Samana iltana, kun juhlittiin Jeccan synttäreitä. Silloin, kun käytettiin niitä litranvetoisia viinilaseja. Ei ihme, että ideat olivat toteutettamiskelpoisia.

Bennin, Jeccan, Kirstun ja minun loma on samaan aikaan. Kuinka sopivasti. Mikään ei voi mennä vikaan. Tai edes huonosti. Päätimme varata bed and breakfast -majoituksen Alavudelta. Hyväksi todetusta Isoostamäjestä.

Tervetuloa

TaistoToursin elämysmatkan kohde tällä kertaa on siis Veljekset Keskinen. Tuurin kylässä. Nykyisessä Alavuden kunnassa. Kohteen opas on asunut lapsuutensa ja nuoruutensa Alavudella, ja saanut nähdä kyläkaupan laajentumisen navetasta nykykokoiseksi. Paikallistuntemusta löytyy. Aiemmista elämysmatkoista kerron teille myöhemmin.

Retkelle lähdimme tiistaina puolen päivän aikaan. Matka oli niin jännittävä, että kaikki istuivat vain hiljaa auton kyydissä ja ihastelivat maisemia. Moottoriteiden varret yleensä kirvoittavatkin ihastelua ja hurraahuutoja. Nopea kahvi- ja vessatauko pidettiin Iittalan Shellillä. Matkaohjelman mukainen reitti ei ihan toteutunut, mutta muutokset siihen olivat mahdollisia ja jopa suotavia. Pieni maisemareitin muutos, ja näimme Särkänniemen. Myös se tamperelainen teollisuusalue oli mukava piristysruiske. Autoilu sujui rattoisasti, ja opas sai käyttää myös kielitaitoaan Kurun mutkaisella tiellä. Kansainväliset käsimerkit toivat mukavan tunnelman autoon. Toivottavasti myös keskustelukumppani ymmärsi.

Kierrokset kohdillaan

Bed and breakfast -majoitukseen saavuimme iltapäivällä. Majoituimme meille kohdistettuihin huoneisiin, ja kun olimme asettuneet taloksi, kohteen isäntäpari oli loihtinut ruoan matkaajille. Samalla aloitimme myös helteellä niin tärkeän nesteytyksen. Nestetankkaus olikin tarpeen, koska automatkalla se jäi taka-alalle maisemien ja ajamisen vuoksi.

Koko illan kestäneen nesteytyksen jälkeen oli mukava herätä virkistyneenä ja levänneenä uuteen, helteiseen päivään. Runsaan aamiaisen jälkeen suuntasimme kohti Tuuria. Ihastelua ja ihmetystä riitti. Jopa opas nautti vierailusta kuin turisti. Auton tavaratila olikin ääriään myöten täynnä, kun noin seitsemän tunnin ostospyrähdys oli ohi. Saldoksi päivästä jäi mukavia muistoja ja paljon tuikitarpeellisia tuotteita. Säästettiin. Osa porukastamme oli jopa niin onnekasta, että Tuuri-ohjelman hahmot näyttäytyivät heille kaupan käytävillä. Koska oppaan suunnittelema fanitapaaminen ei onnistunutkaan, olin tästä enemmän kuin iloinen.

Onnea etsimässä

Majapaikan ruokailun ja nestetankkauksen jälkeen teimme pienen kävelylenkin Pub Ittellismieheen. Muistutus itselle: pyri hankkimaan sponsorointisopimus heidän kanssaan. Ittellismiehen tiskin takana oli tietenkin alati palvelualtis TJ, ja kylmät juomat tulivat nenämme eteen sujauksessa. Suuresta TJ:n ihailijalaumasta huolimatta. Juomat nautimme terassilla, jonne oli kerääntynyt paikallista nuorisoa viettämään pikkulauantaita.

Automatkamme viimeisenä aamuna päätimme piipahtaa vielä Alavuden kirppiksellä, ja ei ole näköjään kauppaa, josta ei jotain pientä voisi ostaa. Benni, Jecca ja Kirstu halusivat vielä omatoimiretkelle kyläkauppaan. Minä, matkaoppaan ominaisuudessa, annoin siunauksen sille, ja menin itse hemmotteluhetkeen kosmetologille.

Kotimatkalla näimme uudet maisemat, koska TaistoTours suosii eri reittejä. Nyt ajoimme kantatie 66 pitkin. Niitä hienoja maisemia ei varmaan tosin muut nähneet. Jostain syystä matkustajilla oli silmät kiinni ja päät kyläkaupasta ostetuilla tyynyillä. Olikohan se mikrofonin hankinta opastarkoituksiin liikaa?

Matka kiteytettynä

Ammattitaitooni luotetaan - luotanko itse?

Koulutus on tärkeä asia. Niin lapset, uskokaa, kun täti sanoo. Eihän tällaistakaan yritysimperiumia ilman koulutusta olisi perustettu. Kahden vuoden intensiivikoulutus Rovaniemellä 90-luvun alussa antoi hyvät eväät. Usean viikkotunnin mittaiset markkinointiopit ja tuiki tärkeät baariopin tunnit loivat pohjan sille, mitä tänään on. Unohtamatta tietenkään tiedonjanoani alaa kohtaan, ja kaikkia niitä harjoittelumahdollisuuksia, joita Rovaniemi innokkaalle opiskelijalle tarjosi.

TaistoToursin ohjelmavastaavalta on usein pyydetty valmiiksi pureskeltua ohjelmaa lyhyille kaupunkimatkoille. Ohjelmapaketit niin lyhyille kuin hieman pidemmillekin matkoille onnistuu, tottakai. TaistoToursin henkilökuntaan voi luottaa. Se on korkeasti koulutettua (kuten jo mainitsinkin), nöyrää ja osaavaa. Luotto asiakkaisiin ja heidän luetunymmärtämiseen tosin joskus horjuu, siksi TaistoToursin käytäntönä on ollut, että opas on aina matkoilla mukana. Oppaat ovat kaiken edellämainitun lisäksi kielitaitoisia. Heiltä taittuvat suomi, ruotsi, englanti ja kansainväliset käsimerkit.

Urheilijat ne laittavat pokaaleita kaappeihin pölyyntymään, minä kerään henkisiä pokaaleja. Jokainen matka on uusi seikkailu ja uusi pysti. Olenkin kerännyt itselleni monta. Voi, kunpa te näkisitte ne. Yhtenä suurena työvoittona (josta oikeastikin pitäisi saada pokaali. Ja ISO) voisi pitää 11 hengen pidennettyä viikonloppua Budapestiin (maaliskuu 2011). Suurten massojen siirtely paikasta toiseen, ja vielä puheväleissä, on haastavaa kenelle tahansa. Matka oli kuitenkin onnistunut ja ohjelma lähes täydellinen. Mukana olleiden nuorten mielestä matkan kohokohta oli historiallisestikin merkittävän ravintolan, McDonald'sin, anti. Tunsin todella onnistuneeni.

Budan ja Pestin yhdistävä ketjusilta

Vaikka asiakkaiden luotto osaamiseeni on järkkymätön, luotanko itse siihen täydellisesti? Kokenutkin ammattilainen voi kohdata hankalia tilanteita. Toistaiseksi tällaiset ovat sattuneet minun kohdalleni vain unissa. Tässä lyhyt versio toissaöisestä unesta:

Olin ystäväni Bennin kanssa hotellimatkalla. Kohde oli vieras, eikä se unessa selvinnyt. Ammattilaisena olin itse hotellissa ensin tarkistamassa, että hotelli vastaa TaistoToursin vaatimaa tasoa. Sain avaimen hotellin vastaanotosta, ja sitten kohti huonetta. Hotelllista olikin tehty ihan minua ärsyyttääkseni varsin sokkeiloinen. Huonenumerointi ei ollut looginen ja hissistäkin valitsin kerroksen ihan summan mutikassa. Väärä kerros. Löysin mielestäni oikean huoneen. Avainta ei siihen tarvinnut käyttää, koska ovi oli jo näppärästi auki minua varten. Jätin keltaisen matkalaukkuni ja talvitakkini huoneeseen, ja lähdin ystävääni vastaan. 

Hankaluutta aiheutti vastaanoton löytäminen uudelleen. Kokolattiamattoiset hotellikäytävät olivat muuttuneet siirtymärinteiksi. Suksia aloin kaivata. Samoin huoneeseen jättämääni takkia. Päätinkin hakea sen takaisin päälleni. Katsoin avaimesta huoneeni numeron, 826. Löysin huoneen uudelleen. Mutta eihän siellä mitään takkia ollut. Eikä laukkua. Olin vienyt tavarani väärään huoneeseen. Mutta mihin?

Ärtyneellä mielellä, ja pettyneenä omaan ammattitaidottomuuteen, lähdin kyselemään laukkuni ja takkini perään. Pysäytin hotellisiivoojan, ja kyselin häneltä, onko tavaroitani näkynyt. Laukusta hän ei tiennyt, mutta takki näytti olevan päälläni. Tottakai. Tämähän on uni. Ilostuneena siitä, että takki oli löydetty, lähdin tallustamaan siirtymärinnettä kohti vastaanottoa. Mieltäni kuitenkin kaihersi vielä matkalaukun sijainti. 

Tässä kohtaa heräsin, eikä uni enää jatkunut. Mietiskelen kuitenkin vielä, mahdoinko löytää keltaisen matkalaukkuni ja tapasinko Bennin vastaanotossa. Toisaalta viime yön unessa pussailin erään tuttuni kanssa. Ei taida unissani olla totuuden häivää.

Loma-ajatuksia

Tänään on loman paras päivä. Hommia kepein mielin, possumunkkeja, perjantai. Kaikki vielä edessä. Mielessä kyllä kävi, mahdanko päästä lomalle ollenkaan. Joka vuosi olen päässyt. Tänäkin kesänä näyttää niin käyvän.

Hengelliseksi ihmiseksi minua ei olla ikinä tituleerattu, mutta muistan kyllä, että siinä isossa kirjassa puhutaan kauniisti kauniista asioista. Etsivä löytää, varsinkin ATK:n ihmeellisestä maailmasta, joten tässä pieni mukaelma kauniista asiasta, joka sopii hyvin tähän päivään:

Loma on pitkämielinen, loma on lempeä. Loma ei karehdi, ei kerskaa, ei pöyhkeile.
Loma ei käyttäydy sopimattomasti, ei etsi omaansa, ei katkeroidu, ei muistele kärsimäänsä pahaa.
Loma ei iloitse vääryydestä, vaan iloitsee yhdessä minun kanssa.
Kaikki se peittää, kaikki se uskoo, kaikki se toivoo, kaikki se kärsii.
Loma ei koskaan häviä.
Ja niin pysyvät usko, toivo ja loma. Nämä kolme, mutta suurin niistä on loma.

Sokerit suupielissä toivotan itselleni ja muille lomansa aloittaville oikein hyvää kesälomaa!

TaistoToursin historiaa

Ei se niin häjyltä tuntunutkaan. Eka kerta. Bloggarina. Aikaa on kulunut ensimmäisestä postauksesta monta tuntia, ja ihan on rauhallinen olo. Hyvä minä. Ja he-heeei, laskurin mukaan mä en ole ollut ainoa, joka on käynyt tarinaa lukemassa. Hyvä te.

Aion hieman avata teille TaistoToursin historiaa. Historia ei ollut ikinä minun juttu koulussa. Eikä ole sitä vieläkään. Haluan kuitenkin kertoa TaistoToursin ajasta ennen pörssiin listautumista (maaliskuu 2013) ja ajasta ennen tätä blogia.

Nimen TaistoTours on saanut vankilasta karanneen kaksoisveljeni mukaan. Hän ilmaantuu aika ajoin luokseni ja saa aikaan erilaisia tunneryöppyjä. Joskus tunteet ovat itkunsekaista valitusta, mutta yleensä hän hauskuuttaa ystäviäni ja minuakin. Useimmiten hän tulee yllättäen paikalle, juuri kun rentoudumme ystävien kanssa. Matkatoimiston perustamispäivää en tarkkaan muista, mutta perustin sen työpaikallani varatessa lentoja merimiehille. Sanotaan, että syyskuussa 2010. Kyllä, silloin se oli.

TaistoTours oli jo pilkkeenä silmäkulmassani kauan ennen sen syntymää. Sen esihistoriaan kuuluu varsin riemukkaita retkiä mm. Dubliniin, Zürichiin, Prahaan ja Åreen. Näiden matkojen valokuvat ovat jo tuhoutuneet ajan saatossa, ja kuka vanhoja muistelee, sitä tikulla silmään. Vai miten se menikään? Alkuaikojen matkoista mainittakoon myös useita risteilyjä Tukholmaan ja Tallinnaan.

Matkaseura minulla on vaihdellut, mutta suurimmassa osassa matkoja, kumppanina on ollut nyt 11-vuotias jälkikasvuni. Kutsutaan häntä vaikka nimellä Kod. TaistoTours varttui yrityksenä nopeasti teinistä nuoreksi aikuiseksi, kun teimme Kodin kanssa matkan Legolandiin ja Kööpenhaminaan heinäkuussa 2011. Monta oli palikkaa ja ihmistä. Hieno matka. Hieno Tanska.

Öljynporauslautta Legolandissa

Lähtökohtaisesti TaistoTours keskittyy minun viihtymiseen ja viihdyttämiseen. Eikö kaiken pidäkin pyöriä juuri minun navan ympärillä? Tästä syystä useita matkoja on tehty Suomen lappiin. Talvi ja laskettelu ovat ollut lähellä sydäntäni pienestä pitäen. Eikä oheispalvelutkaan ole tuottaneet pettymyksiä. Teinivuosina teimme ystävien kanssa muutamia matkoja Itävallan alpeille, mutta koska silloin ei vielä matkatoimistopalvelut olleet tätä tasoa, ovat ne matkat jääneet. Voi olla, että Keski-Eurooppa tulee vielä myöhemmin ohjelmistoon. Sielläkin on kivat mäet ja luonto. Ja erilaisia oheispalveluja.

Rukariemuja

Matkat maakuntiin ovat tuoneet mukavaa vaihtelua TaistoToursin alkutaipaleen retkitarjontaan. Maakuntamatkailu tulee aina olemaan osa TaistoToursin toimintaa sen yllätyksellisyden ja toisaalta helppouden vuoksi. Näistä matkoista mainittakoon läkähdyttävän kuuma kesäretki Lappeenrantaan ja Saimaan kanavan Mälkiän sululle elokuussa 2012. Silloinkin mukanani oli alati reipas Kod.

Mälkiän sulku Saimaan kanavassa

Kerta se on ensimmäinenkin

Tästä se lähtee. Ura maailmankuuluna bloggaajana. Näen jo itseni punaisella matolla, VIP-vieraana, paparazzien salamavalojen säihkeessä, designmekko vartoloani nuollen. Muistutus itselle: ei kalliita mekkoja vielä tälle varrelle plus kirjoita ensin jotain järkevää ja mieliinpainuvaa.

Aloitetaan sitten. TaistoTours on minun kuvitteellinen matkatoimisto, joka järjestää ihan oikeita matkoja. Itse olen toimiston palveluja vakituisesti käyttävä, mutta kyllä muutama ystäväkin on päässyt mukaan matkoille ja pääsee vastakin. Tarjoan matkanjärjestelypalveluja myös töissä. Firman piikkiin tietenkin. Minun tarkoitukseni ei ole kertoa pelkästään matkoista ja retkistä, vaan elämästäni yleisesti.

Miksi aloitin kirjoittamisen nyt? Pakottava tarve laittaa ajatuksia jonoon ja ehkä samalla saan muutamia palikoita oikeille kohdilleen. Toisaalta myös kesälomani lähenee ja TaistoToursilla on muutamia ihan muhevia virityksiä suunnitteilla omalle ja ystävieni vapaa-ajalle.

Tässä tällainen kevyt aloitus. Toivottavasti intoudun kirjoittamaan paljon ja useasti. Ainakin silloin tällöin. Edes muutamia lauseita. Jos vaikka valokuvia? No tietenkin toivon, että joku myös lukisi tätä.