Si, si - Madrid

Millainen kevät se sellainen on, ettei lainkaan kävisi Euroopan kaupunkeja ihmettelemässä? Ei minkäänlainen. Lottokone arpoi kohteeksi tälle keväälle Madridin. Tai oikeastaan kaikissa palloissa luki Madrid. Hyvin pyöritetty joka tapauksessa.

Onpa ihmeellistä

Olin ensimmäistä kertaa Kätilön kanssa matkalla. Tai ulkomaan matkalla. Partiohistoria muistaa meidän nukkuneen usealla koululuokan lattialla, ja kerran retkeilimme Rukallakin, mutta aina isommalla porukalla. Nyt testattiin kaksinolon ja ulkomaan vaikutus ystävyyteen. Hyvin vaikutti. Olisihan se aika erikoista ollutkin, jos ei 35 vuoden ystävyys olisi tätä lystiä kestänyt.

Madrid. Kyllä vaan oli iso kirkonkylä. Niin suuri, ettei meinannut sitä kirkkoakaan löytää. Eikä aina ihan hotelliinkaan. Taisto Toursin vankkumaton suuntavaisto antoi merkkejä haavoittuvaisuudestaan, mikä tietenkin huoletti seuramatkalla olevia. Kiitos nykytekniikan; puhelimen kartan avulla löysimme aina itsemme. Kiitos Madridin suuruuden, pysyimme aina Madridin kartalla. Eräs paikallinen kahvin juoja sanoi, että suur-Madridin alueella asuu noin 6 miljoonaa ihmistä. Sisso.

Joskus olimme tuossa

Hostellimme sijaitsi tietenkin tarkoin valitulla paikalla, lähellä Tirso de Molinan metropysäkkiä. Metrolle ei toki käyttöä ollut, koska meillä oli intoa ja reippaat jalat. Majapaikasta oli sopiva matka kaupungin sykkeeseen esimerkiksi Plaza Mayorille tai Plaza Puerta del Soliin. Plaza Mayorin kulmilla ihmetellessämme kaupungin menoa, meidät huomasi romanialaissyntyinen mies. Hän myi meille lähes väkisin liput turistibusseilemaan. Eipä me varsinaisesti laitettu hanttiin, mukavahan se on aurinkoisena päivänä istua avokattoisessa double-deckerissä. Hauskinta tässä tarinassa kuitenkin oli tämän miehen nimi; Turcu. Hän oli itse hyvin tietoinen Suomen kaupungista nimeltä Turku.

Linja-autokierros kesti mukavasti 1,5 tuntia. Madrid on todella kaunis kaupunki: isoja, vanhoja pytinkejä, puistoja, bulevardeja ja tietenkin paljon liikennettä ja ihmisiä. Kaunis, aurinkoinen päivä auttoi meitä saamaan todella hyvän kuvan tästä suurkaupungista. Vesisade tuskin olisi. Edellä mainittu paikallinen kahvin juoja kertoi, että edelliset kaksi viikkoa olivat olleet varsin sateisia ja epävakaita Madridissa. Kylläpä meitä nyt lykästi ilmojen suhteen.

Calle de Alcalán ja ostoskatu Gran Vian kulmaus

Fuente de Cibeles

Turistikierroksella kävimme myös tarkastamassa Real Madridin potkupalloareenan (Estadio Santiago Bernabéu). Pienehkön aidatun nurmen Real Madrid on saanut käyttöönsä jo joulukuussa 1947, ja kentän laidoille mahtuu mainiosti vaatimattomat 81 000 katsojaa. Areenan ulkopuolella pyöri paljon turisteja kameroineen, ja fanejakin, koska illalla oli kotiottelu Bilbaon atleetteja vastaan (ottelu päättyi 1-1). Tämä taisi olla muuten Taisto Toursin ensimmäinen jatkapallokatsaus.

Estadio Sandiago Bernabéu

Kaupat pullollaan jalkapalloa

Kuin ihmeen lailla turistikierros linja-autossakin saa aikaan ison janon ja sellaisen "nyt pitää kyllä päästä istumaan terassille" -olon. Terassille oli siis päästävä, ja onneksemme pääsimmekin. Pieni aukio tarjosi useamman terassin ja aurinkoa. Saimme eturivin paikat eräästä ravintolasta, ja ilmeisen hyvin teimme sisäänheittäjän hommat, koska muutaman oluen jälkeen talo tarjosi vielä yhdet. Aina on sen verran jano, ettei tarvinnut juomista kieltäytyä. Saimme samalla kirjoitettua myös terveiset kortteihin. Tosin kortteja ei ole vieläkään tipahtanut laatikoihin täällä Suomessa. Oliko se postilaatikko sittenkin roskis? Oliko niissä korteissa muuten osoitteet?

Taiston olut ja Kätilön sangria

Oliivit ja terveiset kotiin

Perimmäinen syy Madridiin lähtöön oli History of Rock -show. Alunperin ystävämme oli mukana tuotannossa, mutta muutaman sattumuksen kautta hänen retkensä harmittavasti keskeytyi. Me olimme kuitenkin innokkaina faneina matkan sekä liput jo varanneet, joten matkaan lähdettiin tästä huolimatta. Varausten peruminen ei välttämättä olisi edes onnistunut. Shown näkeminen oli nyt ehkä toissijainen aktiviteetti, mutta innolla lähdimme lilat luomissa Teatro Calderónin parvelle istumaan. Show oli oikein viihdyttävä, ja esiintyjät taitavia laulajia ja soittajia. Alkoi eteläpohjalaisenkin juntin jalka naputtamaan tahtia viimeistään siinä vaiheessa, kun Europen Final Countdownin ensisoinnut soitettiin ilmoille. Oi, 80-luvun tukkahevi.

Teatro Calderón

Seuraavankin päivän aamu valkeni lämpimänä ja aurinkoisena. Kätilö laittoi poikkeuksellisesti jopa hieman suojakertoimia hipiälleen. Minä olin muistaakseni lähes valkoisena aurinkorasvasta, joka ei imeytynyt. Päivän agendalla oli tuliaiset ja shoppailu. Suuntasimme heti kohti Gran Viaa, tuota Madridin vilkasta ostoskatua. Ja siellähän oli. Kaikkea. Lisäksi vielä vähän enemmän kaikkea. Kortit vinguttuneina ja kukkarot tyhjinä oli mukava palata hotelliin (sen pidemmän reitin kautta).

Tuliaiset

Herkkuruokien ja terassioluiden jälkeen päätimme lähteä vielä illalla kulttuuriretkelle taidemuseoon. Ei sillä sinänsä olisi ollut väliä, vaikka museoon olisi pitänyt pääsymaksu maksaakin, mutta tarkan euron kuluttajina tiesimme, että museoon pääsi ilmaiseksi klo 19 jälkeen. Tosiasiassa se 10 euron pääsymaksu oli jo päivällä käytetty virvokkeisiin.

Ilmaiset liput

Aivan liian harvoin tulee käytyä taidemuseoissa. Siellä tulee heti jotenkin kultturellimpi olo. Hengitys kulkee esteettömästi ja ilmakin on raikkaampaa. Tuntuu kuin tietäisi jotain enemmän. Nyt tiesin sen verran, että Pablo Picasson Guernica löytyy kyseisestä taidemuseosta. Taulu oli huumaava. Vaikka aiheena onkin Espanjan sisällissota ja kärsimys, vaikuttaa taulu jo koollaan (3,49 x 7,77 m). Yksityiskohdista puhumattakaan. Guernicasta ei tietenkään saanut ottaa kuvia, mutta onneksi museon kaupasta sai ostaa itselleen Guernican isona ja pienenä julisteena, palapelinä ja avaimenperänä, paitana ja magneettina, postikorttina ja mukina. Itse ostin postikortin, ja pienen taulun vailla kehyksiä. Löytyi museosta toki paljon muutakin ihasteltavaa, mm. Picasson muita töitä sekä käsittämättömän tarkkoja ja paljon yksityiskohtia sisältäviä Salvador Dalín tauluja.

The Invisible Man - Salvador Dalí

The Reina Sofia National Museum

Museokierroksen jälkeen lähdimme kävelemään Madridin lämpimään iltaan. Kävelimme ja kävelimme. Yhtäkkiä olimme kävelleet osan jo bussilla kuljetusta kierroksesta, eikä kaupunki tuntunutkaan enää niin valtavalta. Kävelimme suuren puiston liepeillä ja sen halki (Parque del Buen Retiro). Tässä puistossa varmasti kaikki paikalliset viettivät aikaansa nauttien luonnosta, kasveista, kukista ja seurasta. Ja ilmeisen moni myös lenkkeili siellä. Taisivat treenata saman viikon viikonloppuna järjestettyyn maratoniin.

Yksin puiston sisäänkäynneistä

Puiston keskelle oli tehty pieni järvi, missä voi soudella ja meloa (Estanque Grande del Retiro). Järven rannalla oli hieno muistomerkki, jonne ihmiset kerääntyivät istumaan ja viettämään aikaa. Se vaikutti erittäin mukavalta hommalta.

Monumento a Alfonso XII

Niin se vaan loma loppui meilläkin, ja perjantaiaamuna olimme jo aikaisin taksin kyydissä menossa kohti lentokenttää. Lähes kohtuuhintainen aamiainen syötiin vasta kentällä, kunhan ensin olimme jonottaneet kiinalaisten kanssa check-in -tiskeille. Onneksi vain vähän väsytti ja ärsytti. Jonotuksesta huolimatta pieni onnenkantamoinen osui kohdallemme koneen EXIT-paikkojen muodossa. Me pitkäjalkaiset maailman matkaajat saimme ottaa ihan rennosti paluulennolla, eikä tarvinnut polvet suussa matkustaa.

Kätilö on ihan missinä

Nyt kysymys taas tietenkin kuuluu: milloin uudelleen reissuun? Pienesti jo suunnittelimme tulevaa, mutta katsotaan, katsotaan. Kätilön vuotuinen aurinkorantamatka on seuraavana kuitenkin edessä, joten ehkä sen jälkeen voisi aloittaa suunnittelun isommalla siveltimellä.

P.S. Käytiin MCDonaldissa.