Miss' laaja aukee Pohjanmaa

Viime viikonloppuna tapahtunutta:
Viikon työt taas pulkassa ja pulkan nokka kohti Etelä-Pohjanmaata. Viikonlopun viettoon siis juurilleni. Mukana Kod ja mäyräkoirallinen Viron valkeutta. Tuliaisiksi. 

Pieni perjantainen autoilu virkistää ketä tahansa. Myös minua. Ensimmäiset 100 kilometriä muistan hyvin ja ne viimeiset 150 km. Mittarissa kuitenkin suunnilleen 375 km. Mitähän tapahtui tuossa välissä? Ai niin. Sehän oli sitä mukavasti soljuvaa moottorieajantaa. Oli hetkiä, jolloin olisin halunnut kiittää kanssa-autoilijoita ja kannustaa vastaisuudessakin vastaavanlaiseen muut huomioon ottavaan ajotapaan. Neonvalotaulun kanssa kiittäminen ja aplodien anto kävisi vaivattomasti myös pimeällä syyskelillä.

Käynti Tuurin kyläkaupassa oli tietenkin listalla, kun seuduille kerran tulin. Se se oli taas täynnä yllätyksiä ja tiukkoja tilanteita. Melkein luulin joutuvani tanssimaankin. Olenhan tanssimusiikin ystävä. Sen huomaa liikkuvista huulista. Laulu kuin laulu ja minä tapailen jo sanoja. Selvästi olen kuunnellut artisteja, en asiakkaita, ravintolaurallani. Tosiaan, Vesku oli järjestänyt päivätanssit kyläkaupalle. Minäkin siitä kuljin kärryineni ohi. Kuin vahingossa. Sain kuitenkin tehdä ostokseni rauhassa. Ei tullut kukaan notkumaan ostoskärryn vierelle tanssit mielessä. 

Sen verran tuli tehtyä isoja hankintoja, että kassaneiti antoi luvan viedä ostokset kärryllä autolle. Olisin vienyt muutenkin. Tuulenvire, joka on mukavasti pitänyt viime päivien aikana kampauksen ojossa, koetteli myös jo vinoon viettävää kärryäni. Sanotaanko näin, että lämmin tuli kärrätessä. Jouduin autoa pakatessa myös purkamaan auton osiin ja kokoamaan sen uudelleen ostosteni ympärille. Kyllä farmariin mahtuu. 

Tietenkin ruokahuolto on toiminut taas moitteettomasti tällä retkellä. Koska Kod on innokas uuden kokeilija, hänen oli päästävä paikalliselle grillille testimaistamaan makkaraperunat. Ne ovat hänen mittarinsa kun kysytään, millainen kaupunki on. Melkein siinä silmäkulma kostui, kun HG:n makkaraperunat todettiin parhaiksi ikinä. Kolikon toisella puolella on kuitenkin suurta mainetta niittäneet makkikset Bennin tekeminä. Anteeksi Benni. Ei hopea ole häpeä. 

Sunnuntaina taas kohti loistoa. Kotimatkalle saimme mukaan kyytiläisen. Nykyajan liftaajan. Hekin ovat siirtyneet mobiiliaikaan ja kysyvät jo päivää ennen, sopisiko tulla kyytiin. Kyllä sopii. Jos vain sopii.

Se toimii sittenkin

Loistava viikonloppu takana. Kiitos kaikki sen onnistumiseen osallistuneet! Kyllä te tiedätte, keitä te olette. Muut osaavat arvata. Torstaisen syntymäpäivän huumassa viikonlopusta osasi odottaakin suurta menestystä.

Ensimmäiset rapujuhlatkin on nyt sitten koettu. Kiitos kuuluu tietenkin järjestäneelle taholle. Jännittäviä hetkiä koin, kun ravut tuijottivat minua tarjoiluastioista. Kovasti niissä tuntui olevan tekemistä. Kuorimisessa. Ihmettelen vielä enemmän nyt, miksi niitä halutaan syödä. Vaikeita ovat. Katsoin vierestä sujuvasti rapujen syöntiä. Snapsin otin silloin kuin muutkin. Snapsit sopivat mainiosti muuten myös pihvin ja salaatin kanssa.

Jättimegaturboravut

Rapujuhlien jälkeen kävimme vielä juhlistamassa paikallisen jalkapallojoukkueen kauden päätöstä. Aiemmin päivällä voitetun ottelun jälkeen, joukkue nautti ansaitusti saunasta, hyvästä ruoasta ja virvokkeista. Benni ja minä saimme kutsun myös juhliin, koska olimmehan kiitettävästi suoriutuneet makkaroiden grillaamisesta päivän pelissä. Bennillä on yli kymmenen vuoden kokemus alalta ja minä se olen kouluni käynyt tarjoilun saralla. Dynaaminen duo.

Jalkapallojoukkueen johdon suunnalta tuli myös ehdotus, että minä ja Benni, seuran ihanat ja aktiiviset kannattajat, aloittaisimme suurenluokan fanirekrytoinnin. Meihin luotetaan tässä. Ei turhaan. Kyllä me sen hoidamme. TaistoTours töihin. Olisiko nyt muuten käynyt niin, että suuresta äänestä ja huutamisesta on sittenkin hyötyä?

Tähän joku otsikko

Viikonloppu on taas käsillä. En näköjään osaa tännekään kirjoittaa kuin loppuviikosta. Tekemättömiä töitä olisi useammallekin päivälle. Ei arkena oikein jaksa. Eikä kyllä oikein viikonloppunakaan. Niin hyvin alkanut remontointiprojektikin odottaa jatkajaansa. Kirstu käy ihan selvästi väärään aikaa töissä.

Aloitimme eilen uuden penkkiurheilukauden. Koko kesän olemme Bennin ja Jeccan kanssa kannustaneet jalkapalloilijoita huimiin suorituksiin. Ulkopalloilukausi alkaa kuitenkin olla paketissa, joten siirrymme nyt sisäpenkeille. Lajina salibandy. Harjoitusottelu lupaili ihan vauhdikasta kautta. Hyvä pojat.

Tänään tulee kuluneeksi vuosi siitä, kun lähdimme New Yorkiin. Silloin oltiin täpinöissä. Ainakin sisäisesti. Ulkoisesti oltiin kylmänrauhallisia ja oltiin kuin joka viikko käytäisiin Amerikassa. Kuitenkin, jostain syystä, olisi kivaa olla vuosi sitten. Aion pitää pienen hiljaisen hetken ja muistella sitä iloa ja jännitystä, mitä ilmassa silloin oli. Otan varmasti myös pullan.

Suuren päivän suuri maisema

Sunnuntaina lähdemme Bennin ja Kodin kanssa käymään Tallinnassa. Mukava tapa viettää vapaapäivää. Ei meillä tietenkään sinne mitään asiaa ole. Yritämme pitää TaistoToursin leivänsyrjässä kiinni, joten pyysimme räätälöidyn päiväretkiohjelman. Hulluttelemme varmasti koko rahan edestä. Turhaan ei aikaa kuluteta kuitenkaan kaupungin katseluun. Muutama tehokas tunti vain ja takaisin Suomenlahden aalloille. Sen verran kuitenkin, että ehtii tekemään hankintoja, omiin tarkoituksiin. Vain ja ainoastaan.

Ruokablogi - osa 3

Tämä on kyllä aika epätodellista. Kirjoitan jo kolmatta kertaa ruoasta. Tai toisaalta, mikäs ihme se on. Ikäni olen pitänyt syömisestä ja muiden iloksi se näkyy myös. Melkein voisin sanoa, että olen herkkuleipuri ja suuressa määrin kulinaristi. Tällä viikolla ruokahuolto on pelannut todella hyvin. Viikonloppuna alkanut huolto on jatkunut mukavasti koko alkuviikon. Nyt jääkaappi alkaa näyttämään taas normaalilta. Paitsi kyllä sieltä vielä herkkumakkarat löytyy.

Atrian käristemakkarat huumoriviilloilla

Luonnollisesti kirjoitan nyt päivällisestä. Jatketta muille osioille. Mukava aika syödä tuo iltapäiväkin. Tai alkuilta. Kuinka ehtii. Olen saanut kehuja riisin keitosta ja jopa broilerikastikkeesta, jota olen tehnyt. Voisi luulla bravurikseni sen paahtoleivän ohella. Viimeksi, kun tein kana-ananaskermakastiketta päätin käyttää teeveestä tuttua kermatuotetta. Siinä sanottiin, että sopii hyvin kanan kanssa. Sopi oikein hyvin. Jostain syystä minua kuitenkin kannustetiin ottamaan loput ruoasta evääksi töihin.

Kanaherkkua

Tänään jouduin sitten käymään kaupassa pitkästä aikaa. Viime kerrasta onkin varmaan jo puolitoista viikkoa. Tämä on hyvä kaupassakäyntitahti. Mukaan koriin tarttui paljon hienoja raaka-aineita. Aivan itseäkin jännittää, mitä saankaan niistä viikonlopun aikana aikaan. Niistä ruoista tuskin otan valokuvia. Tai eihän sitä tiedä, jos luonkin taas taidetta.