Puhdistus - viikko 2

Ristus. Täällähän alkaa olla rouhea meininki. Lukukertoja kertynyt Puhdistukselle hurjasti. Pikku hiljaa alan ymmärtää, miltä Sofi Oksasesta tuntuu. Elokuvaoikeuksista pidän palaverin luultavasti jo ensi viikolla.

Ensimmäinen puhdistusviikko, toisin sanoen proteiiniviikko, on nyt takana. Toinenkin viikko lähes. Vaikka ensimmäisen viikon sunnuntaiaamun vietin vatsakivistyksen kanssa, viikko meni kuitenkin aika mukavasti ja helposti. Näläntunne pysyi poissa kuin ihmeen kaupalla. Join muutaman kupin kahvia viikon aikana, ja se valvotti enemmän kuin yleensä. Muutaman yön toisaalta nukuin selvästi sikeämmin kuin yleensä. Ei tarvinnut kelloa vilkuilla. Vatsakivun viisaammat sanoivat johtuneen epäpuhtauksien lähdöstä liikkeelle. Eniten mietitytti, selviänkö tämän puhdistuksen pelkästään neljän tunnin kivulla. Kyllä varmasti vielä johonkin sattuu. Sekin sitten johtuu epäpuhtauksien matkasta. Toivottavasti.

Maanantaina meillä oli ensimmäinen punnitus. Hyvillä mielin laitoin itseni mitattavaksi. Tunnelma lässähti välittömästi. Viime viikon harmoninen olo oli poistiessään. Vitutus iski kuin salama. En varmaankaan punniintunut oikein. Tässä täytyy olla virhe. Elopainoa oli lähtenyt himpun verran, mutta mittausten mukaan ihan väärässä muodossa. Kyllä korpesi. Turhaanko olen vältellyt nakkeja, salmiakkia ja sitä skumppaa? Kotipuntari sentään oli painon suhteen myötämielisempi. Uskon sen olevan oikeassa. Pienen ilonpilkahduksen antoi se, että vatsamakkara on vetäytynyt. Kotimittaus tiesi senkin. Eihän tässä muukaan auta kuin painaa leuka rintaan ja madella kohti uusia pettymyksiä. Pitäisi kuulemma olla armeliaampi itselleen. Pyh. Sillä armeliaisuudellahan tämä kroppa on tähän tilaan saatettu.

Seuraavat kolme viikkoa on tarkoitus jatkaa proteiinipitoista päiväohjelmaa. Nyt lisämakuja aterioille antavat kasvikset ja salaatit. Niitä olikin jo ikävä. Eikä siinä vielä kaikki: joka päivä saan syödä yhden omenan. Hemmottelulle ei tunnu tulevan rajaa. Pari proteiinipäivää viikkoon pitää kuitenkin sisällyttää. Pysyy aterioinnit kurissa. Tästä viikosta lähtien saan myös liikkua normaalisti. Viime viikko menikin joko tasahypyillä tai kontaten.

Ruoka on siis maistunut. Ainahan se minulle maistuu, miksi tapahtuisi poikkeus? Ensi punnituksessa olen varmaan saanut kaiken takaisin, mitä muka tällä kertaa lähti. Niin hyvin maistuu. Varsinkin kasvikset, koska niitä ei ole saanut syödä. Höyrytetty porkkana ei ole varmasti ikinä maistunut niin hyvältä kuin maanantain lounaalla. Ensipuraisu. Omenakin maistui makealta. Kuin sokerilta.

Salaattia ja hötteitä.

Viikkoon tulee järjetön määrä keittiötunteja kuuriin kuuluvien ruokien kokkailun vuoksi. Jos ihan rehellisiä ollaan, niin se on kyllä suuri miinus. Paras ruokahan on jonkun toisen tekemä. Sosiaalinen elämä on nollassa, koska paistinpannu ja lasta ovat vallanneet illat. Omien ruokien lisäksi teen jälkikasvulleni vielä eri ruoat. Onneksi on sosiaalinen media. Lisäksi saan kiittää jokaista ihanaa mussukkaa, jotka vielä jaksavat vastailla viesteihini. Jatkakaa samaan malliin. Ja kiitos.

Iltamunista en luovu.

Tällä viikolla katkaisin orastavat juureni sohvaan ja menin jumppaan. Olen saanut palautetta liian korkeista sykkeistä, ja nyt tsemppasin ja tarkkailin sykemittaria tiuhaan. Syke ei alene sillä tiukalla katseella, huomasin. Jos olisin halunnut sykkeen alemmalle tasolle, olisi pitänyt keskeyttää tekeminen. Ehkä sopivan tason voi saavuttaa vain laittamalla trikoot jalkaan? Ne haisevat jo valmiiksi. Tunnelma olisi varma. Saattaa olla, että reippailu raikkaassa syysilmassa tekisi hyvää sykkeelle. Kokeilen varmasti joskus. Nyt sataa.

Olen miettinyt oikeastaan joka päivä, onko minulla joitain mielitekoja. Jos ei saa, tekee enemmän mieli. Eikö se niin mene? Erilaisia makuja on tullut mieleen, kuten erimerkiksi kunnon ruskeakastike, salmiakki, ja se suklaapatukka, jonka nimeä en enää muista. Niitä myytinn 1980-luvulla. Heikkilän K-hallin karkkihyllyn alaosassa. Leipääkään ei ole tehnyt mieli. Olen vähentänyt leivän syömistä jo pitkään, joten siinä mielessä tämä ei ole suuri ihme. Mutta sitten tuli tiistai. Tai leipää ei edelleenkään tehnyt mieli, mutta Kod oli tehnyt koulussa sämpylöitä, ja toi niitä myös kotiin. En kestä. Paitsi kestin. Sydän pakahtui ilosta ja onnesta, mutta kuitenkin särkyi, kun jouduin sanomaan, etten voi herkkusämpylää syödä. Laitoin sämpylän pakastimeen odottamaan. Syön sen sitten myöhemmin, puhdistuksen jälkeen. Huuhdon sen alas kuohuviinillä.

Viikon positiiviset: vatsamakkara on pienentynyt, onneksi omistan Tupperwarekippoja ja astianpesukoneen, minään päivänä ei ole vituttanut koko päivää ja sämpylä odottaa pakastimessa.

Puhdistus

Onpa hieno otsikko. Vähän kuin Sofi Oksasen kirja. Oikeastaan ihan kuin se. Nyt on kyse kuitenkin hieman erilaisesta puhdistumisesta. Nyt puhdistetaan TaistoToursin henkilökunnan 1980-luvulla syödyt suffelit suolen mutkasta ja samalla buranajäämät. Ehkä myös ajatuskanavat saadaan virtaamaan kuin Kemijoki konsanaan. Saatan ruveta kirjoittamaan tämän ansiosta jopa jotain mielenkiintoista ja luettavaa. Pitäähän minun myös pitää lupaukseni ja mainita se toinen blogini lukija; Taneli Turpeinen. Taneli, tämä on sinulle ja masullesi. 

Minun pomo siellä oikeissa töissä on edelläkävijä. Hän lähti omaan puhdistukseen viime keväänä, ja nyt hän on saanut suurimman osan konttorityöntekijöistä samaan projektiin. Reilua kokeilla itse ensin, ja sitten vasta suositella. Jos tämä ei olisi toiminut hänelle, me muut söisimme varmaan edelleen pizzaa.

Nyt kuitenkin: it's all about chicken and eggs. Proteiinia syödään kuin salmiakkipommeja. Kuin leipää. Joita ei nyt syödä lainkaan. Suola, sokeri, hiilihydraatit - kaikki nollassa.

Kanaa, voita, sitruunamehua, mausteita ja yrttejä

Meille tehtiin kehonkoostumusmittaus ennen puhdistuksen aloitusta, ja seuraava mittaus tehdään jo viikon päästä aloituksesta. Mittauksista sain huomata, että olen ns. vanhana syntynyt, koska soluni olivat nähneet maailmaa jo 15 vuotta ennen syntymääni. Saattoihan kehossani olla vähän liikaa kaikkea, mutta nyt mielenkiinnolla odotan mitä puhdistautuminen omalla kohdalla tekee. 

Kuten olen jo useasti kertonut, ja olette saaneet lukea, gourmetkokkitaidoistani, nyt niitä testataan ihan tosissaan. Kuinka monella eri tapaa saan laitettua kanaa 28 päivän aikana? Ei kai se tapa, mutta ne mausteet. Niistä ensimmäisistä kanafileistä ei harmiksenne ole valokuvia. Niiden näköä kuvaa kyllä hyvin sanat musta ja liian rapea. Voitte itse päätellä loput. En kuitenkaan siinäkään tilanteessa nälästä kärsinyt. Reippaasti söin. Ilmeisesti kouluttajamme Amik haistoi palaneen käryn Loviisasta asti, koska lupautui antamaan hieman kokkausvinkkejä. Savumerkit toimivat. Ugh.

Iltamunat

Tätä kirjoittaessa on menossa päivä 6. Tänään aion kokeilla vastoin omia taitojani lohimedaljongin paistoa. Jos paisto ei suju, niin onko tulos sitten kraavi?

Viikon positiiviset: ei vituta, housujen vyötärönauhat ei kiristä enää niin paljon, ei suuremmin tee mieli herkkuja. Ainoastaan skumppaa.