Aina yhtä juhlaa

Toivottavasti kuluva vuosi on lähtenyt teillä, armaat lukijani, hyvin käyntiin. Palaan kuitenkin vielä muutamaksi riviksi viime vuoteen. Olen varmasti aiemminkin maininnut, että kaikkea pitää kokeilla kerran. Ainakin periaatteessa. Ei kuitenkaan välttämättä. Nyt kuitenkin kokeilin. Kävin Thaimaassa. Mitäs siihen sanotte? Lämpö ei ole ystäväni, enkä minäkään siitä piittaa. Aina olen ollut sitä mieltä, että ainoa syy Thaimaan lomaan olisi ruoka. Toisin kuitenkin kävi. Toki chiliruoat kiiluivat silmissä, kun matka oli varattu, mutta perimmäinen syy oli kuitenkin isäni 70-vuotisjuhlat.

Kun Suomessa pimeys oli jo ottanut vallan, lensimme Bangkokiin ihmettelemään kaukoitää. Pelonsekaisin tuntein saavuimme lomakohteeseemme, Cha Amiin. Kuinka pärjään lämmön kanssa? Meneekö vatsa sekaisin heti ensimmäisestä red curry -annoksesta? Onko olut varmasti kylmää? Oluttilanne selvitettiin nopeasti. Se oli.

Parvekenäkymä. Jalat ovat omat.

Cha Am oli rauhallinen rantakohde. Muutamia isoja hotelleja, ravintoloita ja tietenkin elintärkeitä Seven Eleven -kioskeja. Hotellimme oli ihan rannan tuntumassa. Kadun yli, ja olit siellä. Ei siellä silti paljon tullut käytyä, koska altaat hotellissa olivat oikein mainiot uiskenteluun ja oleiluun. Kerran kävimme Siamin lahdessa pulahtamassa, mutta meduusahyökkäys vei siitä parhaimman terän. Hienojahan ne limanuljaskat ovat, mutta Kodin saama ranneihottuma ja polte ei houkutellut heidän apajilleen uudelleen. Mutta tulipa käytyä. Totuuden nimissä siellä rannalla oli niin kuuma, että ajattelin olevani helvetissä. Niin tosiaan, sellainen helvetti minua varmasti odottaakin.

Cha Amin ranta

Hotellin altaat

Lämpö osoittautui matkalla kuitenkin aika siedettäväksi. Olihan toki lämmin, jopa kuuma. Kun jätti kaiken tekemisen, pärjäsi. En ole kova lukemaan, mutta viisi kirjaa luin. Noin vain. Makuuhaavoilta onneksi vältyin, luin välillä istuen. Juuri sellaista tekemistä, missä ei kainalot kastu. Lämpöä pääsin pakoon välillä menemällä hierontaan. Siellä oli viileää. Kokovartalo- ja jalkahierontaa kokeilin. Molemmat luksusta ehdottomasti. Toki kipeitä paikkoja löytyi kropasta sielläkin, ei ollut mitään hiplailuhierontaa. Hyvä olo hoidoista tietenkin tuli. Ei kai tämä olo ollut se kuuluisa happy ending? Luulin sen olevan kyllä jotain ihan muuta.

Vadelmavenepakolainen viihdytti

Niin se ruoka. Voi taivas, se oli ruokataivas. Totuttuun tapaan McDonald's piti testata kerran ja yksi pizzakin syödä, mutta muutoin söin kanaa ja riisiä. Ja vähän lisää vielä kanaa. Kana lillui milloin missäkin kastikkeessa, useimmiten punaisessa curryssa. Välillä vihreässä. Taisi kerran olla keltaisessakin. Joudun vähän pyyhkäisemään suupieliä tässä kirjoittaessani. Hienointa näissä ruoissa oli se, että niitä löytyi myös aamiaiselta. Ensimmäisinä päivinä aamiainen koostui kaikesta tutusta, mutta kyllä jo loman puolivälissä alkoi riisit, nuudelit ja punaiset curryt löytymään nenän edestä. Enemmän pitäisi kotonakin syödä aamuisin thaiherkkuja. Ruoka ei onneksi laittanut vatsaa kipeäksi. Sekaisin se toki oli, mutta mikä muutos se normaaliin on? Ei mikään.

Kanaherkkua

Chicken red curry

Oliskohan kanaa ja kasviksia?

Me emme kulkeneet pelkästään Cha Amin katuja, kävimme myös Hua Hinissä, parinkymmenen kilometrin päässä. Hua Hin osoittautui oikein jämeräksi kohteeksi. Sieltä löytyi menoa ihan toisella tavalla kuin Cha Amista. Ravintoloita ja baareja, samoin iso ostoskeskus, Market Village. Lompsani onni oli, että vain käväistiin. Hieno todiste laatuostoksista on tietenkin hellehattuni.

Hattu testissä Hua Hinin rannalla.

Kävimme veljeni kanssa leikkimässä turistia myös Bangkokissa. Kiertoajelua linja-autolla, veneilyä kaupungin joissa ja liikenteen ihmettelyä. Taattua laatua Taisto Toursilta. Päivän aikana näimme murto-osan kaupungista, mutta jonkinlaisen kuvan minäkin miljoonakaupungista sain. Kävimme Wat Pho -temppelialueella ihmettelemässä temppeleitä ja suurta, kultaista, nirvanaan vaipunutta buddhaa. Siihen oli päänsä kuutiotyynyjen päälle laittanut, tuo 45 metrinen oman olonsa sankari. Jalkapohjat hänellä oli täynnä koristeita ja kimalletta. Vaikuttavaa.

Nirvanoitunut buddha

Matkan päätarkoitus oli siis juhlia isäni syntymäpäiviä. Juhlaahan matkustaminen toki on jo itsessään, mutta syntymäpäivä erottui muista mm. aamupäiväproseccolla. Kovin oli hyvää ja kylmää. Maistui kyllä niin hyvältä! Enemmän pitäisi juoda kuohujuomia aamupäivisin. Juhlapäivä meni muuten aikalailla samaan malliin kuin muutkin päivät: lukemista, uimista, lounasta, päiväunia, vielä vähän lukemista ja illallista. Mitä sitä hyvää päivärytmiä enempää muuttamaan.

Proseccoa juhlapäivänä

Loppupäätelmänä voin sanoa, että voisin ehkä lähteä joskus uudelleen Thaimaahan. Varsinkin, jos haluan mennä kunnon lepolomalle; ottamaan vain rennosti ja syömään hyvin. Tämä ei ole tosin suunnitelmissa lähimmän kymmenen vuoden aikana. Minulla on monta huomattavasti viileämpää paikkaa matkakohdelistalla, jotka haluan nähdä ennen uutta matkaa kaukoitään.