Viikon työt taas pulkassa ja pulkan nokka kohti Etelä-Pohjanmaata. Viikonlopun viettoon siis juurilleni. Mukana Kod ja mäyräkoirallinen Viron valkeutta. Tuliaisiksi.
Pieni perjantainen autoilu virkistää ketä tahansa. Myös minua. Ensimmäiset 100 kilometriä muistan hyvin ja ne viimeiset 150 km. Mittarissa kuitenkin suunnilleen 375 km. Mitähän tapahtui tuossa välissä? Ai niin. Sehän oli sitä mukavasti soljuvaa moottorieajantaa. Oli hetkiä, jolloin olisin halunnut kiittää kanssa-autoilijoita ja kannustaa vastaisuudessakin vastaavanlaiseen muut huomioon ottavaan ajotapaan. Neonvalotaulun kanssa kiittäminen ja aplodien anto kävisi vaivattomasti myös pimeällä syyskelillä.
Käynti Tuurin kyläkaupassa oli tietenkin listalla, kun seuduille kerran tulin. Se se oli taas täynnä yllätyksiä ja tiukkoja tilanteita. Melkein luulin joutuvani tanssimaankin. Olenhan tanssimusiikin ystävä. Sen huomaa liikkuvista huulista. Laulu kuin laulu ja minä tapailen jo sanoja. Selvästi olen kuunnellut artisteja, en asiakkaita, ravintolaurallani. Tosiaan, Vesku oli järjestänyt päivätanssit kyläkaupalle. Minäkin siitä kuljin kärryineni ohi. Kuin vahingossa. Sain kuitenkin tehdä ostokseni rauhassa. Ei tullut kukaan notkumaan ostoskärryn vierelle tanssit mielessä.
Käynti Tuurin kyläkaupassa oli tietenkin listalla, kun seuduille kerran tulin. Se se oli taas täynnä yllätyksiä ja tiukkoja tilanteita. Melkein luulin joutuvani tanssimaankin. Olenhan tanssimusiikin ystävä. Sen huomaa liikkuvista huulista. Laulu kuin laulu ja minä tapailen jo sanoja. Selvästi olen kuunnellut artisteja, en asiakkaita, ravintolaurallani. Tosiaan, Vesku oli järjestänyt päivätanssit kyläkaupalle. Minäkin siitä kuljin kärryineni ohi. Kuin vahingossa. Sain kuitenkin tehdä ostokseni rauhassa. Ei tullut kukaan notkumaan ostoskärryn vierelle tanssit mielessä.
Sen verran tuli tehtyä isoja hankintoja, että kassaneiti antoi luvan viedä ostokset kärryllä autolle. Olisin vienyt muutenkin. Tuulenvire, joka on mukavasti pitänyt viime päivien aikana kampauksen ojossa, koetteli myös jo vinoon viettävää kärryäni. Sanotaanko näin, että lämmin tuli kärrätessä. Jouduin autoa pakatessa myös purkamaan auton osiin ja kokoamaan sen uudelleen ostosteni ympärille. Kyllä farmariin mahtuu.
Tietenkin ruokahuolto on toiminut taas moitteettomasti tällä retkellä. Koska Kod on innokas uuden kokeilija, hänen oli päästävä paikalliselle grillille testimaistamaan makkaraperunat. Ne ovat hänen mittarinsa kun kysytään, millainen kaupunki on. Melkein siinä silmäkulma kostui, kun HG:n makkaraperunat todettiin parhaiksi ikinä. Kolikon toisella puolella on kuitenkin suurta mainetta niittäneet makkikset Bennin tekeminä. Anteeksi Benni. Ei hopea ole häpeä.
Sunnuntaina taas kohti loistoa. Kotimatkalle saimme mukaan kyytiläisen. Nykyajan liftaajan. Hekin ovat siirtyneet mobiiliaikaan ja kysyvät jo päivää ennen, sopisiko tulla kyytiin. Kyllä sopii. Jos vain sopii.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti