Onko Pariisissa jo Kevät?

Luultavasti on. Kovasti meinaa olla Suomessakin. Jopa kesästä puhuvat. Nenässä sen taas huomaa. Kaivuuhommiksi menee. Pariisin Kevät on kuitenkin aiheena siksi, että se aiheuttaa matkustamista. Matkustin oikeen isoolle kirkolle. Samaan kylään, missä Nani asuu. Linkkarilla menin. Turistiolo heti aamusta.

Linja-autossa on tunnelmaa

Onneksi sattui lämmin ja aurinkoinen päivä. Päästiin Sartsan kanssa ihan tosissaan kuluttamaan tennarien pohjia. Saimme huoneen Scandic Simonkentästä pari tuntia ennen varsinaista sisäänkirjautumista. Taitaa TaistoTours olla jo sen verran tunnettu yritys, että palvelun tasoa nostetaan heti. Toisaalta kanta-asiakkuudestakin saattaa olla apua.

Kunnon turisti käy Stockmannilla. Kunnollisia oltiin. Kävin laukkuosastolla ja nyt on laukku(ja). Iloiseksi lahjakortin höyläys ihmeesti tekee. Lounasaikakin lähestyi tallustajia, joten otimme suunnaksi eteläisen Helsingin. Löysimme sieltä merenrannan, veneitä ja saaria, ja tietenkin Mattolaiturin. Sen verran on ärsyttänyt ihmisten viihtyminen kyseisessä ravintolassa Instagramin kuvissa, että pakko oli päästä samaan joukkoon. Menin, join ja instagrammasin. Tehtävä suoritettu. Toki kevyt lounaskin teki eetvarttia. 

Katseet merelle

Kauniin kesäpäivän kävelyt jatkuivat Helsingin kaduilla. Ensin tietenkin pyörähdimme Kaivopuistossa ja Tähtitorninmäellä. Olivat siinä vieressä eli maisemat oli nähtävä. En ole muuten ikinä viettänyt vappua Helsingissä. Rovaniemellä kyllä. Tästä päivästä lähtien vappubrunssikutsuja otetaan vastaan. Tekstarikutsut ovat samalla viivalla suullisten ja kirjallisten kutsujen kanssa. Kutsu kuin kutsu, kunhan se on minulle. Kai se kuuluu yleissivistykseen, että on käynyt. Vappubrunssilla. 

Helsingin luontoa

Maisemien ihailu jatkui aina Kallion kaupunginosaan asti. Matkalla tutustuimme Ympyrätalon Alkon tarjontaan. Ostimme maistiaisia. Kalliossa osallistuimme #katuliitupäivään ja annoimme Kallion kirkon kulmalla nunnalle ohjeita avioliittoon. Hieman arvelutti eronneen neuvot. Astelimme Kolmatta Linjaa Frediä hyräillen ja Helsinginkadunkin melkein päästä päähän. Hyräilemättä. Jämerältä näytti touhu aurinkoisena päivänä Kalliossa. Eikös se perinpohjainen Kalliokiertue tule kesämmällä? Nani? Piritorin kulmalta hyppäsimme metroon, tuohon urbaaniin, oranssiin matoseen. 

Kallio jo häämöttää

Päivällistä nautimme Hard Rock Cafessa. Menimme suunniteltua aikaisemmin syömään, joten meille löytyi kuin löytyikin vapaa pöytä. Saimme mukavaa palvelua kyykkivältä tarjoilijalta ja ruoka maistui. Itse haastoin itseni fajitaksilla. Totesimme, että eivät ole fajitakset ekojen treffien ruokaa. Eivätkä kyllä vielä ehkä toisienkaan. Meillä on Sartsan kanssa jo niin paljon yhteisiä kilometrejä takana, että sain syödä sotkien ja guagamolet poskilla.  

Namia

Päivän päätapahtuma oli kuitenkin illalla Tavastialla. Se Pariisin Kevät. Mainitsin kyllä tästä jo otsikossa. Nimeni löytyi taas veljeni ansiosta ovelta, ja hetken kuluttua eturivistä. Siis minä, ei pelkkä nimi. Orkesterin lähituntumassa sai tuntea hikiroiskeet kuin ominaan. Yhteislaulantaa ja taputapua kesti mukavat, lähes puoltoista tuntia. Ihanaa, kun välillä saa oikean syyn korvatinnitukselle. 

Artot ja Antit

Huonosti onnistuneiden fanikuvien ja selfieiden jälkeen lähdimme vielä laittamaan jalalla koreasti yökerhoon. Capital osoittautui ihan kivaksi yökerhoksi, mutta grilliruoan himo sai meidät jättämään nuorison valloittaman tanssilattian. Tunnelma on kyllä aina korkealla grillijonossa. Varsinkin vesisateessa.