Mansikkakakku

Kyllä se oikeastaan tuntui jo tuhoon tuomitulta asialta, kun ensi kerran sanoin sen ääneen: mansikkakakkua äitienpäivänä. Kerran siinä onnistuin, mutta se oli isänpäivä. Toisaalta mietin, että mielikuvaharjoitteiden teko saattaisi auttaa pääsemään loistotulokseen. On aika ihmeellistä, että kondiittorin tyttärenä en ikinä suoriudu leivonnasta kunnialla. Vaikka kuinka olen vierestä katsonut ja hyvällä ruokahalulla syönyt. Äiteen kakkuja. 

Onneksi olen myynyt joskus Tupperwaren tuotteita. Nyt niille on käyttöä. Hyvään tulokseen pääsee, kunhan välineet ovat kunnossa. Raaka-aineetkin olivat tuoreet. Ostin uuden leivinjauheenkin, vaikka ei se kaapista löytynyt vielä kovin vanhaa ollut. Parasta ennen 2013 se oli. Kuin uutta.

Kyllä vielä naurattaa

Kakkutaikinan teko sujui hyvin. Munat ja sokeri vatkautuivat hienosti ja jauhot siivilöityivät mallikkaasti. Jos tässä joku voisi mennä vikaan, se olisi se paistaminen. Uuni usein ottaa hommat omiin käsiinsä, eikä anna mitään mahdollisuutta korjata tilannetta. Niin taisi käydä myös nyt. Piruuttaan lämmitti taikinaa niin, että se turposi ja kertakaikkiaan turskautti osan itsestään laitojen yli. Hirmu kivat ja käytännölliset kakkutipat roikkuivat uuniritilästä ja todella taiteelliset taikinatikut sain irrottaa uunin pohjalta. Tulipa putsattua uunikin leivonnan ohessa. Eipä tarvitse juhannukseksi sitäkään pestä. Eikä jouluksi.

Kuin strömssössä

Kakkupohjasnäcksit suoraan uunin pohjalta

Kakkupohja oli aikalailla fiasko. Aivan järkyttävä tekele. Irrotin pohjan vuoasta, ja ilokseni kuitenkin huomasin sen muistuttavan sydäntä. Vuoka toki oli sydämen muotoinen. Silloin, kun taikina tipautti itsensä uunin pohjalle, paniikissa otin kakun pois paistumasta. Saattoi käydä niin, ettei se ollut ihan vielä valmis. Raakahan se vielä oli. Mutta onkos sillä väliä, jos laittaa sen uudelleen uuniin paistumaan? Minä laitoin.

Raasu, kun niin yrittää olla hyvä

Kerman ja mansikoiden ystävänä päätin, että kakusta tulee kakku vaikka ilman pohjaa. Äitienpäiväaamuna kostutin ns. kakkupohjan, laitoin päälle rutkasti pakastemansikoista tehtyä hilloa ja kuorrutin koko komeuden hurjalla määrällä kermavaahtoa. Koristeeksi paljon tuoreita mansikoita. Minähän sen kakun syön, ja minähän syön vaikka mitä. Niin söin tämänkin kakun. Eikä vielä pahasti ole mennyt vatsa sekaisin.

Melkeen kuin itse olisi tehnyt