Yksin matkalla - uhka vai mahdollisuus?

Jos jollekin on jäänyt epäselväksi, kävin Ahvenanmaalla. Ensimmäistä kertaa ja yksin. Yksin matkustaminen on ollut pitkään mielessä, mutta se on tuntunut vähän vieraalta. Ajattelin aloittaa yksin matkustamisen varovasti; lähelle ja lyhyeksi aikaa. Ahvenanmaa ja Maarianhamina tuntuivat hyvältä vaihtoehdolta, koska se on kuin ulkomailla, on hyvä osata kieliä ja suunnitelmissa oli muutenkin olla Turussa heti loman alkuun. Ja sieltä on lyhyt matka Maarianhaminaan. Maksimoidakseni ajan käytön, otin Turusta aamulautan kohti tuntematonta. Tiukan siiderin juonti-illan ja makeiden kolmen tunnin unosten jälkeen olin enemmän kuin valmis olemaan omassa seurassani. 

Laivamatka MS Galaxylla meni hienosti. Olenhan jo reipas risteilijä. Galaxylla en aiemmin ollut matkustanut, mutta tuttuhan se laiva oli, koska sisaraluksella olen kyllä seilannut. En tiedä jännittikö yksin matkaaminen vai mikä oli, kun buffetaamiaisen jälkeen uni maistui kovin. Tai parin tunnin verran. Taisto Tours oli pyynnöstäni varannut hytin laivamatkoille, jotta saan matkatavarat pois käsistä ja tarvittaessa voin lepäillä.

Paluumatkan hytistä hieno näkymän MS Galaxylle

Maarianhaminassa majoituin Hotel Adloniin, joka on aivan terminaalin läheisyydessä. Hotelli oli pieni ja oikein mukava. Huoneestani näkyi suoraan naapuritalojen takapihat sekä iso trampoliini. Oikealle kurkistettaessa, siellä välkkyi meri. Huone uhkui päivitettyä 1990-lukua, oli siisti ja toimiva.

Hotellin yhteydessä oli sporttibaari, ilmeisesti kaupungin ainoa. Sportti ei näin massakaudella oikein kiinnosta edes telkkarista, joten keskityin enimmäkseen ruokaan ja juomaan. Sekä tarjoilijoihin. Komeita. Maistuikohan ruoka ja juoma paremmalta siksi, koska henkilökunta oli salskeaa? Ja olivatko he mielestäni salskeita vain partojen ja tatuointien vuoksi, vai siksi, että sain jutella jonkun kanssa?

Hotelli Adlon ja huone 315

Taisto Tours oli suunnitellut mukavan pyöräilypäivän heti alkuun. Vuokrasin Helkaman päiväksi ja lähdin sotkemaan. Alunperin minun piti mennä nauttimaan maisemista Maarianhaminasta etelään, mutta päätinkin lähteä kiertelemään kaupunkia. Hienoja maisemia näkyi kaupungillakin; kävelykatu, puistoja ja puistokatuja. Aurinkoinen sunnuntai oli houkutellut ihmisiä ulkoilemaan ja nauttimaan kesästä. Tungosta ei ollut, mutta ei myöskään tarvinnut olla yksin.

Helkama 10 e/päivä

Illalla menin varmuuden vuoksi tarkistamaan, olivatko tarjoilijat vielä komeita alakerran baarissa. Olivat. Siksi tilasinkin pizzan. Eihän nämä saavutetut linjat pelkällä salaatilla pysy. Pizza oli varmasti paras koskaan ravintolassa syömäni. Tai varmasti ainakin top vitosessa. Eikä tarjoilijan näyttävästi tatuoidut käsivarret vaikuttaneet tähän arvioon lainkaan.

Al Capone -pizza

Stallhagenin hunajaolutta.
Tästäkin sain kivasti jutun juurta tarjoilijan kanssa.

Pitkien yöunien jälkeen lähdin tutustumaan merenkulkumuseoon. Ajattelin, että kierrän museon tunnissa läpi, mutta toisin kävi. Kiertelin näyttelyitä innokkaana lähes kaksi tuntia. Todella mielenkiintoinen museo, eikä vain siksi, että merenkulku sivuaa työtäni aika läheisesti. Harmikseni purjelaiva Pommern oli telakalla, mutta onpa hyvä syy lähteä ensi kesänäkin käymään Maarianhaminassa. 

Museojuttuja

Ennen kotimatkaa kävin vielä kävelyllä kaupungilla ja nauttimassa noin tuhannen kalorin Ålands pannkakapalan eli paikallista ropsua vadelmahillolla ja kermavaahdolla. Jotta saisin kerätyt kalorit pidettyä itselläni, istahdin vielä Röde Orm -kaupunkijunaan ja kiersin kaupungin ympäri merituulen puhaltaessa mukavasti kasvoille ja sekoittaen jo muutenkin harakanpesäköityneet hiukseni isoksi takkupesäksi. Kesä.

Kesäilyä Maarianhaminassa

Tähän loppuun vielä muutama ajatus yksin matkustamisesta: tulee nukuttua paljon, oluen juonti on varsin maltillista, ruoka kaikissa muodoissa kiinnostaa, tarjoilijat ja muut asiakaspalvelijat ovat parhaita kavereita ja juttuhetket korvaamattomia, somepäivityksiä muiden harmiksi älyttömästi ja itsekseen puhuminen yleistyi.

Lähtisinkö uudelleen yksin matkalle? Kyllä voisin lähteä. Pitää varmasti joskus ottaa selvää, ovatko kaikki miehet kaikkialla komeita ja mielenkiintoisia siksi, että he sanovat pari sanaa asiakaspalvelutilanteessa yksin matkustavalle vai ovatko oikeastikin sellaisia. Toivottavasti seuravalle matkalle lähden kuitenkin seurassa.