Etämatkailua

Niinpä niin. Elämme jännittäviä ja erikoisia aikoja. Varatut matkat ovat peruuntuneet ja uusia ei uskalla varata. Siispä palataan ajassa taaksepäin sinne, milloin kaikki oli vielä hyvin, eikä kukaan ollut kuullutkaan koronasta. Paitsi siitä oluesta ja lapsuuden pöytäpelistä.

Taisto Tours järjesti mulle VIP-matkan synttäreiden kunniaksi Osloon. Syyskuinen Oslo olikin mainio kohde. Mukavan kokoinen kaupunki yksin tallustella ja ihmetellä. Saavuin Gardermoenin lentokentälle perjantai-iltana, ja jatkoin matkaa Osloon junalla. Junamatka ei paljon maisemia tarjonnut, koska oli jo sen verran pimeää. Oslon lähestyessä alkoi valojakin näkyä, ja jännitys tuntui perhosina vatsassa. Ensimmäinen matka ulkomaille yksin. Hurjaa.

Syysilta oli lämmin, kun odottelin raitiovaunua Jernbanetorgetilla päärautatieaseman kupeessa. Oli jotenkin epätodellinen olo. Ihmisiä kuljeskeli ristiin rastiin, ja tajusin, että jotain outoa tässä tilanteessa on, mutta en päässyt siihen käsiksi. Hyppäsin ratikan kyytiin, ja siinä samassa tajusin, miksi tuntui niin oudolta: Oslon keskustassa ei kulkenut lainkaan autoja. Muutaman taksin ja linja-auton huomasin toki myöhemmin. Jäin pois ratikan kyydistä Tinghusetin kohdalla ja lähden etsimään hotelliani. Thon Hotel Munch löytyi varsin helposti, koska olinhan opetellut kartan lähes ulkoa. Majoituin huoneeseeni, ja lähdin takaisin kaupungille. Nälkä vaivasi ja oluttakin kaipasin.

Käveleskelin Oslon keskustassa ihmetellen autottomuutta, ja lämmintä keliä. Yllättävän nopeasti saavuin Karl Johans gatelle, ja siellä oli sitten jo muitakin ihmisiä. Oslossa valmistauduttiin seuraavan päivän maratoniin: rakennettiin aitoja ja merkittiin reittejä. Edes tässä vaiheessa en tajunnut sitä, että Taisto Toursin tekemä matkasuunnitelma seuraavalle päivälle saattaa mennä täysin uusiksi. Perjantai-illan ohjelma meni jo uusiksi, koska en halunnutkaan lähteä kuljeskelemaan pikkuisia kujia kohti Grünerlokkaa. Tekisin sen huomenna. Perjantain saldona oli kuitenkin illallinen McDonald'sissa (yllätys), kaupungin kiertelyä ja olut Cesar Bar & Cafessa hotellin kupeessa.

Lauantaiaamu valkeni aurinkoisessa säässä. Heräsin aivan liian aikaisin, mutta toisaalta nyt oli mahdollista ottaa takaisin kaikki se, mikä jäi näkemättä edellisenä iltana. Nautin muistuvan aamiaisen kaikkien maratoniin osallistujien kanssa ja lähdin omalle maratonille. Lähdin köpöttelemään kohti Grünerlokkaa samalla räpsien valokuvia Damstredetiltä sekä Akerselvajoen koskista. Joen vartta oli mukava kävellä päivän ollessa vasta nuori. Ingens gaten raflaavat kulmat olisivat varmasti olleet perjantai-iltana täynnä juhlijoita, mutta nyt sain tyytyä hiljaisuuteen. Jatkoin matkaa joen vartta pitkin keskustaan ja kohti Oslon Oopperataloa. Oopperatalon katolta oli hienot maisemat merelle.

Akerselvan koski

Oslon Oopperatalo

Taisto Toursin matkaohjelmassa oli seuraavana vuorossa Holmenkollen. Matkan taitoin metrolla. Nyt maisemista oli mahdollisuus nauttia ihan toisella tavalla. Holmenkollenin asemalta jatkoin matkaa kävellen muiden turistien tavoin kohti talviurheilukeskusta. Ostin muutaman postikortin ja sitten jonotin päästäkseni mäkihyppytorniin. Tornista oli huikeat maisemat alas Osloon. Kannatti jonottaa. Alaspäin pääsinkin nopeasti ziplinea pitkin. Olipa kokemus. Adrenaliini iski kroppaan vasta laskun jälkeen, joten jalat täristen yritin päästä pois laskuvaljaista. Vai johtuiko polvien notkunta siitä, että mut otti alhaalla vastaan vaalea, parrakas viikinki snackaten lite svenskaa? Mene ja tiedä.

Holmenkollen zipline ja istuva kypärä

Kun palasin Osloon (hyppäsin junasta pois Majorstuenin asemalla), tajusin maratonin vaikutukset Oslon julkiseen liikenteeseen. Sitä ei ollut. Olin suunnitellut suhaavani ratikalla ristiin rastiin, mutta nyt ratikan tilalle tulikin Adidastossut. Tossua toisen eteen vain. Tässä vaiheessa alkoi myös hahmottumaan, kuinka lämmin ilma oli. Lupailivat noin +20 asteen lämpöä säätiedotuksessa, mutta alakanttiin meni, ja tarjolla oli +25 astetta. Kiasus. Perinteisesti olin taas mustissa vaatteissa. Tietenkin.

Vigelandin patsaspuiston jälkeen hikoilin itseni kuninkaanlinnan vahdinvaihdon kautta Hard Rock Cafeseen syömään. Olutkin maistui aika mukavasti tässä vaiheessa. Survoin itseni vielä maratonporukoiden läpi raatihuoneen kulmille ja siitä kohti Tjuvholmenia. Kävin Astrup Fearnleyn museossa ihmettelemässä varsin riemukasta ja värikylläistä taidenäyttelyä. Nautin vielä museon terassilla oluen ja ihailin Tjuvholmenin patsaspuistoa sekä merta. Oi, kuinka mukavaa. Illalla kävin tunnelmoimassa Oslon ilta- ja ravintolaelämää.

Oslon raatihuone ja pienvenesatama

Tjuvholmen ja Astrup Fearnley Museum

Sunnuntaina lähdin käymään Munch museossa. Harmikseni Huuto-maalaus ei ollut esillä, ja näyttely oli varsin suppea muutenkin. Museo oli jo valmistautumassa uuteen Munch museoon, vaikkakin avajaiset ovat vasta syksyllä 2020. Kävin vielä ennen lentokentälle lähtöä tutustumassa Akershusin keskiaikaiseen linnoitukseen ja nauttimassa terassilounaan Cafe Cathedralissa Oslon tuomiokirkon kupeessa. Kyllä syyskuu on paras kuukausi.

Nyt olen siis taas yhtä kokemusta rikkaampi: yksin ulkomailla. Ja sehän onnistui. Huomasin kyllä juttelevani itselleni hotellihuoneessa aina vain enemmän. Onneksi en kuitenkaan joutunut sanaharkkaan itseni kanssa.