Neljän tähden illallinen

Jos ihan rehellisiä ollaan, en itsekään oikein usko otsikkoa. Siihen sopisi varmaan paremmin kolmen tähden illallinen sekä ne illanistujaiset TaistoToursin konttorilla. Mutta tähän on tultu. Minä, paremminkin lautasten kantaja ja tyhjentäjä, emännöin tähtiryhmämme ensimmäisiä illallisia. No mutta hei, en minä tietenkään mitään illallista laita. En edelleenkään osaa. Voitte tarkistaa aiemmista kirjoitelmista referenssit. Uskon, että muutamat iltamiin osallistujatkin ovat lukaisseet ruokatarinani läpi, koska heillä on jostain syystä "töitä". Eivät pääse osallistumaan. Ehkä sitten myöhemmin. Kun olette "syöneet". Jep.

Blogikirjoittelussa olen pitänyt hieman taukoa. Olette varmaan kaivanneet näitä syväluotaavia analyysejä yllätyksellisestä elämästäni mielikuvitusmatkatoimiston johdossa. Niin, en minäkään. Olen minä kaikenlaista jännittävää tehnyt, mutta ei tekemisissäni mitään kirjoitettavaa ole. Paitsi tietenkin turistimatkassa Suomen pääkaupunkiin. 

Perjantai 13. päivä on hyvä päivä. Niin oli helmikuussakin. Edes Omenahotellin aiheuttama nenän tukkoisuus ei saanut huonolle tuulelle. TaistoToursin alkutaipaleella olin epätietoinen Helsingin suosikkikohteista. Tähän tulisi nyt muutos! Päivä alkoi aamiaisella ja tallustelulla kaupungin kaduilla. Kun on ajoissa liikenteessä, ehtii odottamaan museoiden aukenemista. Retkipäivän ensimmäinen kohde oli Uspeskin katedraali. Monta vuotta meni, jotta pääsin sinne asti. Ohi olen ajanut usein. Jopa itse. Hienohan se oli. Uspeski. Mietin siellä ääneen, mahtaisinko olla uskonnollisempi, jos olisin ortodoksi? Epäilen. Tuomiokirkko toisena kohteena kyllä kalpeni kaiken aiemmin nähdyn kullan, ikonien ja taiteen rinnalla. Mutta kaikessa koruttomuudessaan, tuomiokirkko on kyllä silti enemmän mieleen. Siellä sytytin kynttilän. Olin kirkkoni valinnut. 

Suurena taiteen ystävänä oli jo korkea aika tutustua Ateneumiin ja senhetkiseen näyttelyyn. Musamies Sibeliuksesta oli kasattu näppärä pikku esitys. Musiikkikammiossa sai fiilistellä nuotteja ja aulassa herran kalloa. Komea oli. Parhaiten mieleen jäi Gallen-Kallelan Akselin työt. Nimet eivät. Ateneum on kyllä hieno esittelytilana. Uudelleen voisin mennä. 

Kaupunkilomilla ruoka ja juoma ovat tärkeässä osassa. Herkkuja oli tarjolla myös Helsingissä. Panimoravintola ravitsi ja nesteytti. Tilasin pohojalaiseen tapaan kaljan. Ei kuulemma löytynyt. Olutta tosin oli. Päätin kokeilla sellaista. Ihan hyvää oli oudosta kutsumanimestä huolimatta.

Kamppi loistavine terrakotta-armeijoineen, kauppatorin rantaan pyöräytetty London Eye ja tietenkin Eduskuntatalo olivat myös päivän kohteita. Maisemaolut (tiedän jo miten tilata) Hotelli Tornin ylimmässä kerroksessa päätti mukavasti turistipäivän Helsingissä.

En muuten ole yhtään kirjoittanut niistä illallisista. Ensi kerralla sitten. Nyt olette koukussa. Pahasti.