Viikot 3 ja 4 menivät samaa rataa kuin edellisetkin. Ei mitään uutta. Tasaista taaplaamista. Paistoin kanaa ja kananmunia, höyrytin kasviksia ja pilkoin salaattiaineita. Poltin kanan rintafileitä, jätin iltamunat liian löysiksi ja keitin hyvinkin kovia munia. Haudutin yrttiteetä ja valmistin probioottijugurttia. Voita kului kaikkineen pari pakettia, munia en uskalla edes laskea. Näillä kahdella viimeisellä viikolla korostui jotenkin kaupassa käynnin ärsyttävyys ja ruoan hinta.
Ehkä minun kropan sisällä on jotain tapahtunut, kuka oikeasti tietää? Mittauslaitteisto ei ainakaan. Soluni olivat jopa vuoden vanhemmat kolmannen viikon alussa, vaikka nuortua piti. Äkkiä ajatellen, kaikki on ollut turhaa. Rasvaprosentti oli kasvanut ja lihakset pienentyneet. Pari kiloa oli tippunut painosta, mutta se on helposti selitettävissä ylimääräisillä nesteillä, ja tietenkin kuihtuneilla lihaksilla. Minun kohdalla kuuri tai puhdistus ei mennyt ihan kuin oli ajateltu ja tarkoitettu. Ennen viimeistä viikkoa olin sitä mieltä, että koko juttu on täyttä humpuukia. Sitä en toki kiellä, etteikö hiilihydraattien ja sokerien jättäminen pois ruokavaliosta olisi tasoittanut verensokeriani.
| Olen ulkoillut. Vaikkei uskoisikaan. Paitsi, että talvi <3 |
Neljännellä viikolla olo oli hyvä. Parempi se oli varmaankin vain ensimmäisellä viikolla. Maanantaisen turhautumisen ja totaalisen pohjalla käynnin jälkeen mieli oli varsin tasainen, ja tuntui kuin olisin ollut jopa ystävällinen ihmisille. Ilman syytä. Voi olla, että kuurin lopun läheneminen aiheutti etukäteiseuforiaa.
Minun tuloksillani en lähde leveilemään. Neljän viikon aikana painoni tippui kotivaa'an mukaan 3 kg. Ilman puhdistuskuuria se olisi pysynyt ehkä jopa lähtölukemissa. Pudotettavaa toki olisi ollut. Mutta kun tipu ei, niin ei. Lantio pieneni 4 cm ja navan kohdalta ympärystää lähti 2 cm. Vaivalla kasvatetun vatsamakkaran ympärys tippui 6 cm. Tämä on hyvä. Vähemmän kiristää. Rantakunto on edelleen massiivinen, mutta bikinit jätän vielä niille, joilla iho kestää auringonsäteitä. Biginin (Bigini) pidän kuitenkin itselläni. Muualta kropasta senttejä ei oikeastaan lähtenyt. Ehkä muutamia millejä reisistä ja pohkeista, mutta ne olkoon mittausvirheitä. Solujeni ikä pysyi samana, eikä rasva sisäelinteni ympäriltä lähtenyt. Toisin sanoen, mitään ei tapahtunut. Ei mitään sellaista, minkä toivoin tapahtuvan. Turhauttavaa. Ymmärtäisin, jos olisin lepsuillut ja syönyt mitä sattuu, mutta tein kaiken niin kuin piti. Ohjeissa on vika.
| Perintömittanauhalla mittaukset |
Voisinko suositella CellReset-puhdistuskuuria? Ehkä. En tiedä. En enää itselleni, mutta ehkä niille, jotka tykkäävät kokkailla ja hifistellä. Ehkä niille, joilla on ruoanlaiton suhteen intohimoja ja mielikuvitusta. Ehkä niille, jotka kamppailevat sokerikierteessä ja mussuttavat ranskanleipää. Ei tämä minullekaan täysin hukkaan heitettyä aikaa ole ollut, mutta tämä omituisessa, omassa pikku kokkauskuplassa oleilu ei vain ole minun juttuni. Nyt kupla kuitenkin poksahtaa. Aion käydä syömässä jotain hyvinkin hiilihydraattipitoista, jotta huomaan muutoksen selvemmin. Vatsakivun uhallakin, käyn syömässä Pirjon pitaperunat.
Viikon positiiviset: talvi. Ai niin, ja se sämpylä pakastimessa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti