perjantai 29. elokuuta 2014

Miksei aina voi olla perjantai?

Siinäpä kysymys. Kaikki menee vaan paremmin perjantaina. Herätyskellon piippauskaan ei haitannut. Töissä aloitimme perjantaihenkiset keskustelut heti aamusta. Jutuista ei voiteluaineita puuttunut ja suupielet pyyhittiin valmiiksi rasvaisilla strasseleilla. Tänään on hyvä päivä.

Loviisassa on tulevana viikonloppuna vilskettä. Kaikenlaista tapahtumaa. Jo varhaisteinin ikään tullut Loviisan Vanhat Talot (rutiga hus på ruåtsi) saa tämän kylän kadut täyttymään ihmisistä. On taloa, puutarhaa, kirppistä ja herkkuja. Paljon silmänruokaa. Kaikissa mielissä.

Kirstu ja Jecca avaavat myös ihanan piskuisen kotinsa ovet viikonloppuna kansalle. Siellä missä Kirstu ja Jecca, siellä myös #puliteamin muut jäsenet. Menemme Bennin kanssa kirpputorimyyjiksi sekä lauantaina että sunnuntaina. Me olemme varmasti parhaat myyjät, koska meille on annettu viimeinen myyntivuoro. Myydään kaikki, mitä jäljelle meinaa jäädä. Varautukaa, oi pikkurahojanne laskevat. Kaikki ne menee.

Itselläni on myös tarkoitus tehdä kasvojen kohotus Kodin huoneeseen. En ymmärrä, miksei nalleboordi enää kiinnosta? Maalia on ostettu ja tapettia. Millaisen harmonian minä niiden kanssa luon, jää nähtäväksi. Enemmän olen työnjohtaja-ainesta kuin työntekijä, mutta ilmeisesti tässä remonttissa en pääse pelkästään johtotehtäviin. Pitää kääriä hihat ja ottaa tela käteen. Onneksi pohojalaaset apujoukot ovat jo ratsuineen tulossa.

Nallet saavat lähteä

P.S. Blogissa käyntejä jo yli 2200. Kiitos lukijat! Vai pitäisikö sanoa sukulaiset. He pitävät omastaan huolta.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti