Nuppineulat

Tänään juhlitaan. Tai kerrankin siihen on kunnon syy. Ystäväni on tehnyt suuren päätöksen. Hän on pakannut kimpsunsa ja kampsunsa suunnatakseen katseensa kohti uusia seikkailuja Atlantin toisella puolella. Hän tarvitsee vähintäänkin kunnon läksiäisjuhlat ja ne hän kyllä saa. Hauskaa iltaa meille ja onnea matkaan Handis!

Tällaisessa tilanteessa sitä itsekin miettii omaa tulevaisuuttaan ja kaikkia sen tarjoamia mahdollisuuksia. Sen verran maailmanmatkaaja olen, että olen miettinyt usein, millaista maisemaa ikkunastani haluaisin katsella. Suosikkinäkymässä ikkunan takana kilpailisivat lumi, aurinko, alpit, vuoret ja kukkulat. Ilmeisesti lapsuus lakeuksilla oli sen verran tasaista, että korkeuserot ovat nykyään mieleen.

Toistaiseksi aion kuitenkin pitää tukikohtani kotona. Asunhan pienen ylämäen varrella, ja kun oikein liiskaa poskensa keittiön ikkunaan, näkyy kylän korkeimmat kohdat. Tällaista minun suosimaa keskusta-asumista saattaa kuitenkin häiritä liikenne, mutta ei minua. Keskimäärin kolmen auton lipuminen keittiön ikkunan alta tunnissa on ihan siedettävää. Autot ehtii hyvin tunnistaa ja halutessa myös kuskin. Pitääkin aloittaa rekisterinumeroiden keräily. Ihanaa, saan ostaa uuden vihkon.

Nyt niihin nuppineuloihin. Minun hyvä ystäväni, Dalai Lama, on viisaudessaan sanonut, että joka vuosi pitäisi käydä paikassa, missä ei ole ennen käynyt. Olen elänyt tämän ohjenuoran mukaan jo vuosia. Mr. Lama tarkoitti tällä varmasti uusia maita ja kulttuureja, mutta minäpä se olen muokannut ohjetta mieleisekseni ja toteuttamiskelpoiseksi. Vaikka TaistoTours tarjoaa vain edullisia kokonaisratkaisuja matkoille, ei sitä vihreämpää ruohoa aina tarvitse olla ulkomailta metsästämässä (lue: alati tyhjä rahapussi). Tänäkin vuonna uusia paikkoja on kartalleni ilmestynyt jo useita. Nuppineulan voin vihdoin laittaa esimerkiksi siihen kohtaan, missä on se munkkikahvila. Juuri ennen sitä Hämeenlinnan risteystä. Mainitsemisen arvoisia ovat myös Hopomin soratie Liljendalissa ja Liljendalin Salen piha. Hienoja paikkoja kaikki.

Viimeisten kesälomapäivien saldona kartalla pönöttää ihan uusi nuppineula. Savossa, Mikkelin kohdalla. Paikan olen kartalta nähnyt ja ohi ajanut useasti, mutta että ihan yön yli. Ensimmäinen kerta. Sen verran mukavia ihmisiä Mikkeli on maailmalle lähettänyt, että se ei voi olla läpeensä paha. Kaikki hyvät tyypit tunnistavat itsensä nyt.

TaistoToursin suunnattoman hienon matkasuunnitelman pohjalta suuntasimme Kodin kanssa foordin nokan kohti Mikkeliä. Ajomatka osoittautui lyhyemmäksi kuin luulin. Siitä plussa. Karttaa ei paljon tarvinnut vilkuilla, koska omaan lähes täydellisen suuntavaiston. Ajoin vain ja sitten suoraan hotellin parkkihalliin. Todella kätevää. Tässä on varmastikin turha mainita, että hotellin valinta sijainnin suhteen onnistui taas.

Vaikka savolaista elämää ajattelinkin tutkia Mikkelissä, oli matkan päätarkoitus kuitenkin osallistuminen Jurassic Rock -festivaaleille vieraana ja nykyisin myös median edustajana. Haloo Helsinki! oli tärkein ja ehdottomin nähtävä. Jos en muita kokoonpanoja näkisi, reissu olisi silti tekemisen arvoinen. Pienenä toiveena myös HIM:n kohtaaminen. Toiveet toteutuivat puolittain: Haloot näin ja Ville Valon backstagella. Festarointi Kodin kanssa meni siis ihan mukavasti, mutta puolenyön aikaan alkaneet soitannat saivat jäädä muiden kuunneltaviksi.

Haloo Helsinki!

Mikkeliinhän minä en sitten sen kummemmin ehtinyt tutustumaan. Oli jo kiire muihin rientoihin: Kod lähti katselemaan kovan luokan jalkapalloilijoita Helsinkiin. Vaikka kyllä me torin ympäri ajoimme, kun lähdimme. Jääpä seuraavalle Mikkelin käynnille jotain uutta nähtävää ja koettavaa. Tapaamme seuraavalla kerralla, henkkamaukka ja Big Mac -ateria. Muistutukseksi itselle tulevia festivaalimatkoja varten: vaikka mukavaa olikin, yritä hankkia seuraavalle kerralle samanikäistä seuraa.