Ruokablogi - osa 2

Suurta suosiota niittänyt ruokablogini ensimmäinen osa saa nyt jatkoa. Ymmärrän kyllä, että ammattitaitoni keittiössä aiheuttaa suurta ihailua ja voinen väittää, jopa kateutta. Varsinkin nuoremmat lukijani ovat hanakasti kyselleet ruokaosiolle jatkoa. Oppimisen halu on heille niin luontaista. Rukouksenne on kuultu.

Ensimmäisessä ruokablogissani käsittelin aamiaista. Nyt on luonnollista siirtyä ilman sen kummempia kiemuroita lounaaseen. Mielestäni paras lounas on sellainen, jonka joku muu on tehnyt. Työpäivä saa mukavasti pienen tauon, kun käy lounasruokalassa syömässä. Kesälomani jälkeen en ole tätä iloa paljon päässyt nauttimaan. Joku on loman aikana kavaltanut kaikki rahani ja sijoittanut ne tuuhlaajan elkein huvituksiin. Paheksun kovasti tuollaista törsäilyä ja aionkin laittaa hänet tilille siitä.

Lounasrahojen puutteessa olen siis saanut laittaa rajoittuneen mielikuvitukseni koetukselle. Pitäähän sitä kuitenkin syödä. Olen osannut kuin ihmeen kaupalla yhdistellä erilaisia raaka-aineita ja samalla saanut kehiteltyä makujen harmonian. Kyllästymiseen asti olen syönyt kanasalaattia fetalla. Tein salaattiin hienoisen korjauksen useamman päivän mutustelun jälkeen: lisäsin siihen viinirypäleitä. Kuinka kekseliästä.

Tuoretta ananasta, mutta laihdutusfetaa

Lounasvirtuoosina loihdin itselleni välillä keittoa. Haen keiton kaupasta ja lämmitän mikrossa. Kuinka ihanan helppoa ja vivahteikasta. Kaupan hyllyt notkuvat erilaisia keittoja, joten valinnanvaraa todellakin on. Kun oikein hemmottelen itseäni, laitan keiton posliinilautaselle tai -kulhoon. Silloin tulee käyttöön tuliterät patalaputkin, koska lautanenhan kuumenee mikrossa. Enhän muuten pystyisi polttamaan kitalakeani ensimmäisillä lusikallisilla ellen mikrottaisi keittoa kunnolla.

Uudenkarheat patalaput

Tänään söin lounaaksi taas tuota valokuvan salaattia. Aavistuksen verran alkaa sekin maistumaan itsetehdyltä. Seuraavaan salaattiin laitan kyllä kunnon rasvaista fetajuustoa. Tällä viikolla pääsen ainakin kerran lounasruokalaan syömään. Kanta-asiakkaana olen saanut leimakortin täyteen leimoja, joten se tarkoittaa ilmaista lounasta. Vaikka ei niitä ilmaisia lounaita taida kyllä oikeasti olla.