Priimaa pakkaa tulemaan

Niinhän se on. Vaikka kuinka keskinkertaista yrittää tehdä. Tänään jatkui eilen aloitettu savotta. Nalleboordi on nyt historiaa ja noin 196 naulan- ja ruuvinreikää on paklattu. Maalarinteippiä vedelty strategisiin paikkoihin ja oma kainalohiki havaittu jo ensi metreillä. Ensimmäinen kerros maalia on roiskaistu seinille ja nyt katsomme, kun se kuivuu. Suuremmilta tapaturmilta on toistaiseksi säästytty. Itse astuin sen maalilaarin päälle. Tai mikä se nyt on nimeltään. Hyvin astuin, koska se on vielä ehjä. Kuin keijukainen.

Ammattilainen työkalun varressa

Tosi ammattilaisena tein sen päätöksen, että maalaan siniset tapetit. Pari kerrosta maalia pintaan ja yhdelle seinälle kuviotapettia. Jos maalaus epäonnistuu, joudun repimään kaikki tapetit alta pois ja aloittamaan alusta. Jos näin sattuisi käymään, maalikauppias hymyilisi vielä leveämmin. Hän saisi myytyä minulle pohjamaalia, lisää pintamaalia ja varmaan vielä välikelinkin maalia. Tuen paikallista yrittäjää ehkä enemmän kuin ajattelinkaan. Olenpa epäitsekäs.

Maalikauppiaan harmiksi ensimmäinen maalikerros näyttää kuitenkin hyvältä. Vaikuttaa kovasti siltä, että en ole turhaan suunnitellut tätä remonttia perusteellisesti. Suunnittelu sai alkunsa keväällä 2013 ja nyt jo ollaan täydessä tohinassa. Tapetitkin ostin keväällä, ja ne ovat saaneet totuttautua asuntoni ilmastoon rauhassa. Jos odotan vielä muutaman kuukauden, ne menevät ehkä itse seinälle.

Kun olemme nyt niin kovin sisustushenkisiä täällä Loviisassa, laitan tähän kuvan meiltä. Ihmiset käyvät tutkimassa vanhoja taloja, mutta jäävät tyystin paitsi uusien talojen aarteista. Asuntoni täyttää tänä vuonna vasta 30 vuotta, joten tämä ei kohteeksi kelpaa.

Amerikka tyynyssä

Tässä vielä monimielinen huumorikuva. Lipasto on ostettu Kirstulta ja Jeccalta. Kirpparihintaan. Huumorivetimillä.

Kakkonen on ykkönen